Carmen saeculare

Rauhaa rakennetaan, kansat kättä lyövät,
teräskintahat kilahtaa. –
Aika laulaa lauluaan. –

Yksilön oikeutta poljetaan, kansojen oi-
keutta sorretaan, sananvapautta vainotaan. –
Orja, vangittu vuosisata! –

Sotavankkurit jyrisevät, valtioviisaus kal-
penee, rauta riidat ratkaisee. –
Aika laulaa lauluaan. –

Hopea helähtää, edut elämöivät, kulta
raudan kukistaa. –
Kurja, vaivainen vuosisata! –

Maa maahan liitetään, tulliliitot tehdään,
valtojen vanteet tilkitään. –
Aika laulaa lauluaan. –

Tehtaat temmeltävät, hammasrattaat rati-
sevat, vettä, verta roiskuttavat. –
Milloin valkenet, vuosisata?

Työmies nousee, maa järisee, valtaistui-
met vapisevat. –
Aika laulaa lauluaan. –

Valtio ampuu omia kansalaisiaan, val-
tiokirkko siunaa ruumiit. –
Hurja, villitty vuosisata! –

Tieto kyntää, ihmis-ajatus kylvää, taide
vietit viljelee.
Aika laulaa lauluaan. –

Pojat kuuntelevat, äidit opettavat, mie-
het eivät astu aseisiin. –
Etkö valkene, vuosisata?

Ihmisyys nousee, kansojen parhaat kapi-
noivat, ei ole jumalia eikä orjia enää.
Aika laulaa lauluaan. –

Temppelit tehdään ihmis-asunnoiksi, yk-
silöt yhteiskunnan muodostavat. –
Turha, kultainen mielikuva!

Eino Leino