Oli minullaki ennen ystävä,
Nyt on mulla vihamies.
Toinen istuu jo kultani sylissä,
Toinen suuta jo antelee.
Kuinka taiat nyt mua vihata,
Kun ystävät olimma?—
Kuinka taitaa silmäni katsella
Toista kultani sylissä?
Näin suurella syämeni surulla
Nimeäs minä muistelen.
Näin suru minun syäntäni vaivaapi,
Pois ei lähe mielestä.
Voi jospa se rakkauen kipenä
Nyt vieläki eläisi!
Ja Herra nyt tälläki hetkellä
Sinun mielesi kääntäköön!