Inkeri ihana neito,
Varasi vakuun naia,
Lalmanti iso ritari
Antoi kättä kätkyelle,
Isoin kimpuin kihlaeli,
Suurin sormuksin lunasti.
“Kokotteles vuotta viisi,
Vuotta viisi, vuotta kuusi,
Sekä seitsemän kevättä,
Kanssa kaheksan keseä,
Ynnä syksyä yheksän,
Talvikausi kymmenettä;
Kunsa kuulet kuolleheni,
Kaiketi katoneheni,
Otiakos uros parempi,
Elkösä pahempatani,
Elkösä parempatani;
Ota muutoin muotohittes.”
Eirikki vähä ritari
Valhekirjat kannatteli,
Valhekirjat kiiruhulta:
“Lalmanti on soissa voitu,
Pantu maahan paineluissa.”
Inkeri ihana neito
Väen vietiin vihintupahan,
Väen kihlat annettihin,
Väen ei vihille saatu,
Eikä miehin, eikä miekoin,
Eikä uljasten urosten,
Eikä vaimoin valittuin,
Eikä neittenn kaunokaisten.
Inkeri ihana neito
Istui se lutin solassa,
Sekä istui, että itki,
Katsoi iän, katsoi lännen,
Katsoi poikki pohjasehen,
Näki kykkärän merellä:
“Jossa lienet lintuparvi,
Niin sä lähe lentämähän,
Jossa lienet kalaparvi,
Niin sä vaipunet vetehen,
Jossa lienet Lalmantini,
Laske purtes valkamahan.”
“Mistä tunnen Lalmantini?
Tulennasta tunnen purren,
Tulennasta, laskennasta,
Toisen puolen purjehesta,
Uusi on toinen purjepuoli,
Toinen silkkiä sinistä,
Silkki Inkerin kutoma,
Kauan neion kaiehtima.”
“Minun nuori veljyeni,
Ota ohrilta orisi,
I’ulta ikälihasi,
Maatajalka maltahilta,
Aja vasta Lalmantia!”
“Terve nuori näätämiehein,
Kuinka Inkeri elävi?”
“Hyvin Inkeri elävi:
Viikkokaus’ on häitä juotu,
Toinen lahjoja laelta,
Kolmasi on kuoletettu.”