Kevät kirkkahin
Kevät kirkkahin, mitä virkkaisin, jos armahain tulis vastahain? “Älä muuta kuin sula silmin, suin, kuole riutuen kera hankien!” Kevät kirkkahin, mitä virkkaisin, jos antais hän mulle elämän? “Älä muuta kuin…
Kevät kirkkahin, mitä virkkaisin, jos armahain tulis vastahain? “Älä muuta kuin sula silmin, suin, kuole riutuen kera hankien!” Kevät kirkkahin, mitä virkkaisin, jos antais hän mulle elämän? “Älä muuta kuin…
Tänään syntyi kevät. Meri suuteli rantansa jäättömiksi. Lokit ovat siipensä pesseet kaukaisten karien keskellä. Taivaan telttakatto oli vielä eilen harmaa. Joku on vetäissyt sinistä verkaa sijaan. Lounatuuli on oppinut puhumaan…
Yli jalavan urpujen kellertäväin sade kevättä kantaen lankeaa. Sade kovia katuja kostuttaa ja puistikon ruohon niukan. Majan aution luo minä ikävöin, mihin vielä ei pääse jalkani heikot. Sen löysi jo…
(Gustaf Fröding) “Sula jääni, suo mun vieriä, virrata vapaana”, näin keväälle huokasi talvi. “Kenties, jos päivän on tahto niin, me vuotamme kai vielä viikon, kaks, kenties, kenties”, kevät lauloi. Eino…
Jäät järkkyvät, paisuvat maat sekä veet, nyt kansojen käy kevätmyrsky, veri virtoina vierii ja kyyneleet, soi itkun ja tuskan tyrsky, ja vankkumatonna kuin kuoleman yö niin suurta kuin pientä nyt…
Herran henki mailla kulkee, haudat kaikki aukeaa. Kas, jo katkee kääriliinat! Sydän uuden uskon saa. Maa, mi nukkui hangen alla, herää uuteen elohon, kautta ilman kannel kaikuu: Vapahtaja noussut on….
…sen tuntukoon joka suojahan, kammioon! Ja jääköhön käkösen kukuntapuu ja Suomen laulun puu myös laitahan aattehen laihojen ja keskehen kansani keväisen! Ajan henget sen oksia heijailkoon, valon keijut sen lehvillä…
Kevätillan autuas kirkkaus yli maan, yli aaltojen ui. Kuin pilvien loistoa pitkin liukuu minun purteni päivälaskua kohti. Vesi taivaan hentoa kultaa huoaten hengittää. Olen puhdas nyt. En koskaan ma pettynyt,…
…Tulee templin ovelle ja haaveistansa havaa. Silloin silmä salamoi ja huulet vaiti vavaa. Naisten virret vienosuiset temppelistä läikkyy. Puma metsiin pakenee kuin hirvi, joka säikkyy. 2. KEVÄT-UHRI Kevät-uhrin aika…
Te seisotte keskellä keväimen kuin kaislikko mennehen kesäinen, joka lahden rannassa säilyi yli talven ja tuiskujen. Se myöskin on nauttinut nuoruuttaan ja kevään nähnyt on loistossaan, kun päivässä aallot päilyi…
Hän tuli mua vastahan vuorilla kuin taivahan valkea hattara. Hän tuli mua vastahan laaksoissa kuin koski, kuin virta vaahtoova. Tuli niityillä, tuli metsässä kuin pälvi, kuin viita vihreä. Kuhun kulkenen,…
Tulen kuoleman varjon maasta. Tulen iltaan vaaleaan. Näen mykkänä: vihreä huntu on tullut ja kietonut maan. Ja on tuulta ja tuoksua lauhaa, ja linnunlaulua soi, — kun omassa rinnassani sydän…
…se arka, vaalea: ei kevään rakkaus voi sammua. Ei yhtään ikävöivää päällä maan voi kevät jättää, oi, ei milloinkaan! Ei ketään, joka kaipaa kylliksi, sen tiedän – enkö sitä tietäisi!…
Oi kuulautta näiden kevätöiden, kun kaikki taivaan valo ikävöiden maan päällä viipyy, hennomatta pois, kun heleimmillään hymyy kevään multa, kun puistot hohtavat ja arkaa tulta säteilee ikkunat, kuin lumotut ne…
…pyytämättä sait. Oi muista! Polku yössä hennon kevään vei metsään, unissansa hymyilevään. En pahaa tahtonut, miks sitä tein? Ma itken. Mutta katua en saata: vain ikävöin, kun kevät kutsui maata,…
Jo sateen sini on pilviryhmät raskaat värjännyt, mut hehku illan puun kultasilmustoissa viipyy nyt, ja teillä himertävät hunnut kevään. Noin helisevään et lauluun puhjeta, oi peippo, saa! Tuo julma maa,…
I Nosti kevät vaaramaille marjat, kylvi laaksoloille kukkiaan, vapautti aallot vaahtoharjat, velloi luonnon vedet pursumaan, sydämissä elpyi toivesarjat, rinnat kaikki uhkui riemujaan. Mutta kevät, riemunaika, multa murti toiveheni kultaiset, sytti…
Tumma vuosi kului unen lailla. Miten kestinkään sen — unta vailla? Kivun alle kuinka kuollut en? Kimaltaen läpi kyynelten kevättalven sineen syttyy tähdet. Niinkuin ennen, vielä tulet, lähdet, kuumin huulin…
Niin sinua katsoin, neiti, kuin lapsi lelua uutta, niin sinua kuulin, neiti, kuin korpi kevätkäkeä, kunnahalta kukkuvata. Kukuit kukkihin poveni, lauloit ilmi mun iloni, helkytit keväiset kaiut, herätit salon sävelet…
Niin sinua katsoin neiti, kuin kangas kanervatansa, niin sinua kuulin neiti, kuin salo kevätkäkeä, kunnahalla kukkuvata. Kukit kukkihin poveni, lauloit ilmi mun iloni, herätit keväiset henget, helkytit salon sävelet, puroina…
…– Oli kerran neitonen nuori, joka kulki ja karkeloi. Oli kerran neiti, mi nuorna kevätpolkuja karkeloi, niin tulikin vastahan syksy ja sylinsä auki loi. Voi, kuinka ne säikähti silloin tien…
Sun silmiäsi tänään katselen, sa, jonka hymyilystä löysin kevään, ja vierellämme iltaan syvenevään käy vanhan tuskan varjo suloinen, kuin tuoksu tuomen, aikaa varisseen, kuin ammoin haavoittuneen linnun lento, kuin kevätöinen…
…kuvia, ahavan ajama itse, pyörretuulen tutjuttama. Menit maata talven kanssa, heräjä kevähän kanssa, Ruijan rantojen ilossa, Lapin yössä lauhkeassa! Kuule koskien kohina kevätvirttä soittavaisten, kuule taivahan tohina kevättuulta huokuvaisen, tunne…
…sen, on otsa puhdas sekä tyyni rinta. Ei vielä leivon suvilaulut soi, ei virrat vuolaat syökse kuohumalla, mut keväästä jo urvut unelmoi ja kesä haaveksii jo hangen alla. Näin kevätunelmoita…
Tuo tuima Pimeän peikko tunsi auringon tulevan Lapin tunturin laelle keralla kevähän uuden. Mietti murha mielessänsä: “Minä auringon tapankin, surmannen valonkin suuren yön pyhän nimessä yhden, sydän-yöni synkeimmän.” Peikot päivyttä…
…on ajatella noin: Viel’ kerran kevät saapuu ja koittaa uusi koi ja huomentuulet tuntureilta henkää. Vaiko valhetta lie? Mut noinpa mietin mie: Katso, kerran koko maailma herää. Susi lammast’ ei…
…petäjän, juurihin jumalten hylyn – soi salossa enkel’laulu, lapsen nauru laaksoloissa. Ja katso: Ihana ihme! Sylkähti sydän petäjän, kuohahti kuollehet vetoset, puu vihersi, päivä nousi, kevät kaikille hymysi. Katson, katson,…
…kukoistavat suurten puiden alla, valkopilvet vaeltavat suven taivahalla. Hongat hiljaa humisee ja käkö kukahtelee. Köyhän sydän keveämmin silloin sykähtelee. Alla suurten surujenkin kukkii kukat mieleen. Köyhä kukan kuroittaa ja pistää…
…ruippa, vääräsääri, pienen pieni piski tallusteli jonkun ikäneidon hameen kuuluvilla. Otus sellainen nyt oli sentään ylimyksen ystäväksi liian kehno. Silloin huomasin: nyt kevät oli. —Miksei kevät olis koirillakin… Uuno Kailas…
Talven pitkän ahkerasti luimme, nyt me niemen kainalossa uimme, sitten kirjat kiirehesti loukkoon, itse varsain, vasikoitten joukkoon, koska kevät on, elo huoleton, päiväkulta paistaa, kesämarjat maistaa. Talven pitkän ahkerasti luimme,…
…lämpimään, min sille teit, on kevät tehnyt mulle! – Mut taivaanvärein väikkyi märkä tie, ja viidat punersivat huikaistulle. Niin liian varhain suvi tullut lie. – On kuollut perho, sanoit murhemiellä,…
…kaikuvampi.” Astuivat alas urohot, nuo suuret Kalevan sulhot, neuvotonta neuvomahan, orpoa opettamahan. Ja se nousi Suomen päivä, nousi kullaisna keränä, ja se kaikui Väinön kannel kuin koski keväisnä yönä, keväthonkien…
Olen koettanut silloin ma hymyillä, kun itkuhun olin pakahtua. Olen laulellut silloin ma keväitä, kun syystuulet tutjutti mua. Olen laulellut silloin ma lemmestä ja muistellut tyttöni sua. Nyt kevääni kantelo…
…kirkas puhjennut on salaa. Pesäänsä paarmalintupari palaa, ja kotiin palaa sydämeni mun. Ihanat koivut kevätkutrein pitkin, te surun tiedätte, sen, jota itkin, myös lohdutuksen, multa salatun. Kai allanne hän käykin,…
I Tuikkii tähdet pääni päällä: ilta lie vai aamu täällä? Kulkee mailla kukkalemut: syksyn lie vai kevään kemut? Häilyy kuutamossa huntu: elämän vai tuonen tuntu? Kova kaikuu kannel ajan: alkavan…
…kaikki kudon helmivöiksi, joilla koristan ma maani armaan odottamaan uutta kevättänsä. Kautta oman rintas kammioiden usein unohduksena ma kuljen.” Vielä kerran mulle viittas tyttö, hälveni kuin uni heräävältä. Yksin seisoin…
Syntyi lapsi syksyllä – tuulet niin vinhasti vinkui – tuult’ oli koko elämä, nähnyt ei kesää, ei kevättä, eli vain syksystä jouluun. Syksyn lapsilla kiire on – päre pihdissä sammuu…
…kaunis on ja armas on kevään aika, mut syksy ja vanhuus synkät on, kun poissa on valheen taika. Näät tuoksut ja laulut ja kukkaset ja onni ja lempi ja nainen…
…sanoja, ulpujen utuista kieltä, kertoi kaihoja kevähän, umppujen unelmamieltä, lemmen nuoren nautinnoita, luonnon luomisen lumoa. Silloin Ilmatar ihana tunsi tuntehen povessa, tuskan niin ilonihanan, riemun niin surunsuloisen, kuin on kuutamo…
…laitahan tarttui kädet kansan riemuavan ja kauvas kaarnana laiva lens keskehen kuusiston perämiehen rannalle tuoden – kuten maan tapa vanha on. Nyt Päivän kummulle käytiin tulojuhloa riemuamaan, kevätjuhloa nuoren Suomen,…
Niin tulvehtii veri suonissas kuin mahla maan kevätaikaan puussa, ja päivä päivältä sielustas kuvat nousee kuin kukat toukokuussa. Tarun haltijattaret kruunupäät kuin auki löis lumolinnan ukset yhä uusia ihmeitä tielläs…
…paukahtavi. Elköhön emoton lapsi, Elköhön sinä ikänä, Kuunnelko kevätkäkeä Pohjan puolelta mäkeä Itku silmähän tulevi, Veet poskille valuvi, Heriämmät hernet-aarta, Paksummat pavunjyveä; Kyynärän ikä kuluvi, Vaaksan varsi vanhenevi, Kuultua kevätkäkösen….
…Niinpä kohtasimme siivinlentävii, kohtasimme enkeleitä ylös alas sinkoellen kuolemani kolkol tiel. Retkemme niin joutui. Mutta ilman tanner öinen, lakeammaksi jo aukeni, kasvoilleni liehtoi ihanainen tuuli kuni kevään niitulta ja minä…
…väri maallinen, vaan kevään häivä heleä ja hento, kuin valonvälähdys, kuin perhon lento on hohde sen. Ne kalliit ristit, jotka kohoo tieltä, hymytön kuulee, kuinka lemmen kieltä sun kanssas haastelen….
Keveät pilvet uivat ylitse saaren sen. Nurmella lempeällä nukkuu ihminen. Kaukana pauhaa meri, mahtava, armoton — joka sen ihmisen otti, jonka oma se on. Pieni ihminen itki, purren hampaitaan. Soutaen…
Onnen viimeinen, vihanta muisto, tarun hohtava talvipuisto, syksyn kuurainen kukkariuku, keväthangilla hopeatiuku, pulkka puikkiva, maassa härmä, kivi tahkottu, kimmel-särmä, tähti, katsova syvään kaivoon, hulluus, iskevä urhon aivoon, runo, raikuva tuonen…
Sanos mitä Pohjolaan kevät tuopi tullessaan? Kukkia, kukkia, paljon kukkia! Syys kun sitten saapuvi, mitäs hän tuo lahjaksi? Uutista, uutista, pellon uutista! Mitäs ompi suvella hyvää meille tarjota? Marjoja, marjoja,…
Olin mieki miessä ennen Mieslukuja tehtäessä, Miehiä miteltäessä, Arvaeltaissa uroja; Kiskoin ma kivestä tuohta, Vestin jäästä tervaksia, Pakanoilta kirkon poltin, Kiiskiltä kivisen linnan. Miekkani käessä kääntyi, Kun kevyisin haavan lehti,…
…kuin helkavalkee, jot’ei voita yö, kaikelle päällä maan, mi uljast’ on, suurtyötä, joka kestää tappion, mi Luojan luonnossa on nuortuvaa, ei erakkoista eikä orjaisaa. Avajat akkunasi: sisään käy keväinen pihkantuoksu,…
…Me keskipolven miehet: meille suotu ei Suomi enää yhtä ehjä, uus, on monet meille ristiriidat luotu ja mielten, miesten sekasortoisuus, mut heidän on taiteessa sulo kuin kevään ja kukkien tulo….
…laulun pirta, kertoo kevätvetten työstä, talven maasta, kansan yöstä, ottaa, ahmii yltään, altaan, luottaa heimon vapaan valtaan. Kas, kuin kaikki pyörät pyörii, askar joutuu, joukot hyörii, kaikkialla taisto tuima, riemu…
…soi, se työmiehen rintahan toivoa toi, liki kansaansa liitti taas sotilaat ja keveämmin hengähti heimot ja maat; yli maanpiirin astuu nyt armeija työn läpi myrskyn ja kauhun ja kuolon ja…
Minä katselen illan taivasta ja muistelen tyttölasta. Minä tahtoisin, tyttö, sun temmata pois turhasta maailmasta. Sulle tahtoisin keväästä laulella ja kertoa taivahasta, yön tähdistä, päivän paisteesta ja kaaresta korkeasta. Minä…
Olin nuori ja onnehen luotin, sulosilmien lupauksiin, petin itseni, järkeni juotin utuhienoihin unelmihin. Opin taas kevätlaulujen nuotin, jonk’ kerran jo unhoitin, näin kesästä unta ja uotin – niin syksyhyn heräsin….
…vanhaksi vanhenin. En nuor’ ole koskaan ollut. Toki kerran ma keväästä haaveilin, mut haavehet nuo oli hullut. Olen väsynyt lauluni valheeseen. Herra, tee minut lapseksi jälleen! Minä tahdon soittoni särkyneen…
…väristy lie. Tuli tumman Tuonelan herra myös mökkihin laulajan ja laulaja silmänsä nosti: Mitä täältä sä tahdotkaan? Ei tääll’ ole kukkia kevään, ei toukoja, toivojakaan, tääll’ asuvi tuska ja nälkä…
…ja pettänyt kauvan liika: minä olen vain ihminen syntinen, sinä metsien sinipiika. Mua lemmi et. Siis kahlehet nämä katkaise kaunihit, utuiset! Kas, sun on jalkasi keveä ja sulla on mieli…
…Huoneessani tässä on vielä kevät. Sade hyrskyää ja ruusut puhkeavat pimeässä, ja satakieli laulaa. Minuun jää! Jää povelleni, jossa aaltoo meri, ja raskas pääsi siihen vaipuen tuo rauhan, josta uneksinut…
…vajoan — — — Miks’ kirkastui? Kuu paistaa yli Maan. Miks kaikki kevenee, miks tuska lähti? Tuo yli lahden värisevä tähti sun viime lupaukses loisteessaan. Ja äkkiä en ole yksin,…
…uuden, jot’ ei saa jakaa hengen kaipaus. Voi häntä, joka jumaluuden antaa sois, ikävöisi, vailla ottajaa. Sisimmät aarteensa vain itse kantaa saa hän. Ei häntä tunne kevään maa. Saima Harmaja…
On jälleen kuultava kevät. Ja kun lehdin puhkeavin puut ihanat hymyilevät, koko talven unhoitin. Kun hivellen herkkää maata ujo tuuli puhaltaa, niin yhtään muistaa saata en sanaa kauheaa. Kun puistoja…
Kauan jo aura viilteli sydämeni maata. Nyt se ei enää tyhjänä vartoa saata. Suo sade kiihkeä, suo, kevät, tulista kultaa, niin että paisuis siemen, ahmien multaa Mullasta katto on joka…
…kietonut aistimet, luonani hengähdellä alkavat taivaiset. Poissa on kaipaus julmin. Tuskani irroittain hymyy hohtavin kulmin hän, jota nääntyen hain. Hän, joka edeltä lähti, kallis ja kylmennyt, kuin kevätkalpea tähti luonani…
…Hetkeksikään enkö rajan taakse nähdä saa? Aukeaa kevään sinessä vain syvin syvyys. Sano, hyvyys yksinkö sen yli johdattaa? Sano, rakas sielu, yli kuilun viekö ääni rakkautes huilun sokeaa, mi etsii…
Nyt varjo vain on edessäni elon matka. Ja takanain on tuskan tie, se jot’ en jatka. Mun takanain on kevät alla julman kirren. Sen elää sain, sain kynnykselle suvivirren. Sen…
…niinkuin läpi pilven päivä loistaa iankaikkinen. Haudan ero on niin syvä meille, joita sitoo maa. Helenevä, herkentyvä hymyilys sen kirkastaa. Rakas sielu, kevään matkan kanssas kuljin kuulakkaan. Yksin vaellusta jatkan…
…taivaiden näkymättömin kuoroin. Ruusuin tuoksuvat unisin seudut kalpeat tiellä. Rakas, näetkö kyynelin: tutut viittovat siellä. Näätkö, kasvonsa häipyvät hämyyn tuskan ja riemun. Riisu siipeni keveät, tai ne luotasi vie mun!…
…vierellänsä saisin nyt, puistoon, missä lumivaloon hukkuu rinteet häikäistyt. Tutut oksat hohtaa tiellä huurrehämyin siintävin. Vielä varjommeko siellä käyvät kevein askelin? – Taivaan armahdus on aamu mulle, joka uinun näin,…
Uupuneena itkemään silmäni kun suljin, kieloniityn hämärään heti silloin kuljin. Viileässä keväässään huojui lehvät päällä pään. Kielohaassa kuljin. Vihreästä hymyillen valkokellot hohti, ujosilmin kutsuen kumartumaan kohti. Ujosilmin hymyillen painoi päänsä…
…elämä. Niinkuin ulpukka ulapan keinui se kevähän saari, uinui Luojansa suvessa, luonnon laajan parmahilla. Mutta alla musta piili, ammotti alat pimeät. Kertoivat tarinat kansan: Tullessa heleän heimon tälle maalle, manterelle,…
…pyöreyttä, varren hoikan valkeutta, kulmakarvan kauneutta, kantokenkien keveyttä. Alas sa alati katsoit, katse loisti luomen alta, liekki ripsistä ritisi, kulmista kulona kulki, lieskahti pojan povehen, risahutti rintaluuhun, povea porottamahan, hermojani…
…ma sulle, siitä mun sydämeni murtui, tehnyt olet väärin sa mulle, siitä mun tunteeni turtui. Sultakin kuollut on herkin. Tiedän, se on oma syyni. Menneet on onnemme keväät, eess’ ikitalvi…
…linnut puihin laulamahan, maat, ilmat iloitsemahan. Tehnyt valtiaat väkevät, templit, linnat, taidetarhat, askaret aren ja pyhän. Soinut kansan kanteleissa, työssä, toimessa inehmon, leikissä suvisen luonnon. Lasten laulut, naisten naurut, kevätvirtojen…
…Kevät saapuu ja syys, suvi pois pakenee, sukukunnat kulkevat Tuonelaan, jää kantelo jälkehen kaikumaan. Kas, pohjainen, kuinka se myrskyää! Taas läntinen lempeä leyhyttää, itä ankara itkuja pitkiä tuo; ei hetkeä…
…kuvia, kirjokaaria elämän, aron astuin hiekkamerta, silmä taivahan sinessä. Tule tuuli, pohjatuuli, tunnen keitahan keväisen, luo lunta polulle talvi, tunnen palmun päivälatvan, messua jumalan myrsky, kuulen kukkuvan käkösen! Eino Leino…
…valtakunta, mahtuu sinne maailmat, mahtuu nuoret, mahtuu vanhat, mahtuu köyhät, rikkahat, mahtuu kaikki onnen osat, riemu, murhe, kevät, syys, yksi vaan ei sinne sovi: sydän ahdas, itsekkyys. Tasa-arvoisuus on täällä!…
Ei iloja monta ihmislapselle suotu: Yks kevään riemu ja toinen kesän ja kolmansi korkean, selkeän sykysyn riemu. Kyntää, kylvää, korjata kokoon, levätä vihdoin rauhassa raatamisestaan. Ei suruja monta ihmislapselle suotu:…
…heille: Toista on soitella somasti kesken viinin viljelysten, kera kukkien keväimen, alla täyden päiväntähden. Toista laulella runoja, pystyttää pyhätulia, kesken kiljuvain kinosten, maassa hallan harmajassa. Tuuman jos sulatit täällä, vaaksan…
…suuret aatteet, teitä tervehdän! Oi, tänne jääkää, tehkää täällä pesä, jos muutattekin maihin etelän! Oi, oppi ottakaatte joutsenista! Ne lähtee syksyin, palaa keväisin. On meidän rannoillamme rauhallista ja turvaisa on…
Vuoret ja järvet ja suuret virrat Kalevan kansoa halkoilevat. Yksipä sentään on yhteistä meille: On Väinämön kalpa kannella tyynen, talvisen taivaan. Merkki mun kansani muinaisen tarmon! Sulle ma laulan ja…
Uus tähtönen, uusi maailma, uus ajatus ihmisen sielussa! “Sun aatoksistasi tiedä en. Minä synnyin vuoksi miljoonien.” Siis olet sa sentään mun aatoksen’. Sekin syntyvi vuoksi miljoonien. Eino Leino…
Opeta minulle, aurinko, mik’ on laulajan oikea onni. “Tee kuin minä, paista vaan, laulajan onni on antaa.” Pilvet päiväni peittivät. Kuinka siis kummalla annan? “Tee kuin minä, paista vaan, väistyvi…
Oi, Pohjan tähti, mi meille vilkut, ja piennä pilkut, mi ilkut tähdille kiertäville ja ihmismielille myrskyisille, jotk’ ei saa rauhaa, vaan aina pauhaa! Oi, kuin sua säälin, sa tähti kumma,…
Tähtöset tuikki niin korkealla. Min’ olin maassa niin matalalla. Miksi niin vilkutte tähtöset mulle? “Siksi me tähtöset vilkumme sulle, että sun sielusi nousisi meihin, että sa astuisit auringon teihin.” Enkö…
Ken tulta on, se tulta palvelkoon. Ken maata on, se maahan maatukoon. Mut kuka tahtoo nousta taivahille, näin kaikuu kannelniekan virsi sille: Mit’ oomme me? Vain tuhkaa, tomua? Ei aivan:…
Ma tiedän immen niin valkean kuin marmori templissä Minervan. Theano, temppelin impyinen! Oi, koskaan unhoita sua ma en. Sa seisoit kirkasna, kuultavana ma kuljin maassa niin matalana. Olin juonut päivät…
Ajatukset mun aivoissani niinkuin käärmeet kiertää. Käsi toinen neitosen nisissä ja toinen vartta viertää. Valkeat aatteet mustalla pinnalla. Voi, väririkkautta! Valkea käärme mustalla rinnalla. Kas, sepä rakkautta! Eino Leino…
Minä seisoin ja huusin tappara kädessä: “Tulkaa, nyt tulkaa, tulkaa kaikki, te miel’alat apeat, te vastasäät vaikeet, huolten huuhkalinnut ja sydänsurut haikeet, niin koitamme kerran, ken meistä voittaa, ja voitettu…
Tahtoi meri taideniekaks tulla, lepäs tyynnä, peilipintaisena, kajasteli kaikki ilman kaaret, rannan raidat, suvi-illan ihmeet; kysyi vanhemmalta veljeltänsä taivahalta: “Oonko taideniekka?” Päätään pudistaen veikko virkkoi: “Viel’ ei riitä, viel’ et…
Ystävyys murtuu, rakkaus katoo, ei katoa minun kuoleman-ikäväni. En minä tiedä sinun alkuasi enkä aavista sinun loppuasi, mutta kumpikin lie minun sydämessäni. Voi, pahoin tekee se mies, se mieletön mies,…
Tiedän, tunnenhan tarkalleen, ett’ tää on vaan välirauhaa, hetkisen virtaa vierivää. Taas kohta jo kosket pauhaa. Vain hetkeksi rauhan ma tehnyt oon sun kanssasi, sydän kulta. Ole valmis, kun leijona…
Yössä istuu taideniekka. Miksi helkkää rannan hiekka? Yön on neitoset tulevat, yön on mustat morsiamet, valkeilla varsoillansa, ruskeilla ruunillansa. “Kunne neitoset kulette? Minun luokse miks tulette?” “Tuomme sulle tuomisia meren…
Hyvä oli iso minulle, siskoset sitäi paremmat, paras armas äitimuori. Mie itse hyväpä kelle? Paha oli maailma minulle, pahempi impi ilkkuvainen, pahin syyllinen sydämein. Mie itse pahapa kelle? En ole…
Siellä Suomen on saloilla monta, monta nuorta miestä, joilla on sydän palava. Ja onpa saloilla Suomen monta nuorta neitokaista, joill’ on silmä siintäväinen. Jos joka sydämehen ma voisin mennä nuoren…
Kysyi tyttö poikaselta: “Miksi ivailet alati, lasket lauseita pahoja, jotka pistävät syvälle – minuakin joskus pistät.” Vastas poika neitoselle: “Ihana ivan on säilä säihkyväinen, välkkyväinen. Iva on jumalten ase, luotu…
Tarjosin sinulle kerran käteni kesäisnä yönä, kun oli linnut laulupuulla, kukat täydellä terällä; tarjoan sinulle käden nyt ma talven tanterilla soidessa vihurin vinhan, kukkain kuolleiden ylitse. Et sa silloin uskaltanut…
Neuvoisin sinulle, neiti, pari kolme konstiani, tien ohesta oppimaani eloni nuorella polulla: Ilo miten syntyvi surusta, miehen tarmo taistelosta, hyve ahjosta himojen, henki mustan mullan alta. Nämä minä neuvoisin sinulle,…
En tiedä, oletko impi pyrstötähti taivahalla, valo maillensa menevä vaiko unten uusi päivä. Ja en tiedä, oletko impi viime tuomion tulemus syömelleni syntiselle, vai tuoja elämän uuden. Valaisit pimeän yöni,…
Niin usein lapsena seisoi hän kotiniemensä kultaisen päässä, näki ohitse venhojen viilettävän niin tyynessä kuin rajusäässä, kalapurret, kaupan purret, purret parkinkiskojien, halkojen hitaiset purret sekä kilvan kirkkovenhot. Mutta ylpeinä yli…
Kävi myrsky, kun lippusi tankohon tartuit, nous taistelon lainehet korkealle, mut et sinä sortunut aaltojen alle, vaan vaahdossa seisoit ja kasvoit ja kartuit. Tuli tyyni, – ja moni, jot’ ei…
(Kun Kalevalan sankarit ennen muinen valon sotaan suorivat, kerrotaan heidän ennen lähtöään marssineen Ukon puun ympäri laulaen seuraavaa laulua:) Kuule nyt meitä, ilmojen Ukko, aukaise eestä auringon lukko, päästäös päivä…
Haastavi hongat harmaapäät: Ei ennen tääll’ ollut tälleen, ei leikitty, tanssittu päivät pitkät ja herätty leikkihin jälleen. Päivät raskaasti raadettiin ja kelpas uni yöllä. Pyhät ne pyhinä pidettiin ja arki…
6 p. maalisk. 1901. Ämmän kuohut, Koivukoski, Pöllyvaara, Kyynärpää! Kaikki tunnen, kaikki tiedän, kaikki mieleen lennähtää. Täällä tehtiin Kalevala, täällä sodan soihtu nous kauvan vielä, vaikka vaipui muualla jo miekka,…
Hakataan, hakataan Suomen vuorta harmajaa. Peikot pienet nakuttaa: kirpoo tulikipunat, kivilaatat lohkeevat, lastatahan laivoihin, viedään suuriin kylihin, pannaan muistopatsaiksi, palatseiksi, linnoiksi, kuninkaille, keisareille, vierahille jumaloille, joille vuori harmaja vain on…
“Noh, pojat, päivä valkeaa, on aika työn ja toimen. Jo aura pelloll’ odottaa ja hepo eessä soimen.” On sääli heitä herättää, ois hyvä maata heidän, mut säälittää myös kaunis sää…
…uskonut paljonhan elämässäin, joka ollut ei näinkään hyvää. Mitä huolin, jos huomenna jällehen on maa musta ja murheessa kuusi – tai ellen ma syksyhyn heräiskään, vaan eessäni ois kevät uusi?…
Minä uneksin kahdesta koivusta, yli virran jotk’ kasvoi yhteen, ja unta ma näin, että kevättä kaks saman antoi sadon ja lyhteen. Sinä taidatko unia arvata? Jos et, niin anna olla!…
Kuu kalpea kulkevi kulkuaan, kevät-yö on kaunis ja pyhä. Kai aika jo ammoin erota ois, mut yhdessä ollaan me yhä. Yön tuulonen hiljaa tuudittaa lepän lehviä uinuvia. Sydän ääneti sykkien…
Tuli tuoksuvat illat ja tyynet veet, kevätkuutamot koivujen alla, tuli lemmen kaihot ja kyyneleet ja lemmen hehkut ja halla. Voi kuinka ne lemusi kukkaset mun impeni ikkunalla! Voi, kuinka ne…
Ja minä se olen se laulajapoika ja mull’ on laulun ääni. Kekrinä kullan ma kihlasin ja kevähäll’ on hääni. Ja minä se olen se laulajapoika ja kaiutan kangasmaita. On aikani…
…kasvosi käännät sä pois? Vai sydämen kielikö ollut se ois? Miks poskesi vienosti punertuu, miks hymyhyn kiertyvi mansikkasuu? Ei, ei, se oli vain kukkanen, joka aukes aamuhun, kevääsen. Eino Leino…
…herää? Miks onnen lintuni lentää vaan ja unia uusia kerää? Se kerää lauluja kevään vaan, se loihtii umppuja esiin. Mitä huolii se miekkonen haavoistaan, kenen rinnassa peipot pesii! Eino Leino…
…kuusta lasna kuunnelleet ja leikkinehet rantakoivun alla. Näin vieri vienot leikkivuodet nuo ja lapsuus lensi niinkuin perhon lempi ja koitti aavistusten aika tuo, kun kevät kutsui, mutta umppu empi. Jäi…
…niin onnen aamu ja ilta mun päiväni päärmiä purppuroi. Kuin kuolon ja elämän immet syyskuutamon kullassa leikkiä lyö, niin syksy mun sieluni yössä jo kerkeän kevään kukkia syö. Eino Leino…
…kuin pihlaja keväinen. Sen tuoksuja hengin mä vallaton ja kukkia poimin vaan, kun taivas siintävä, kuulas on ja nuori on nurmi maan. Niin, talvi saapuvi kerran kai ja kukkaset kuolla…
…kulki, toisen suu jo odotti, kun toinen suunsa sulki. Yksi tiesi kertoa kevättuulten mailta, toinen taisi tarut Lapin tunturin lailta. Tuo tiesi lännestä sotasanat uudet, tämä idän impien kuvas ihanuudet….
…lehvät purppuroi ja heittää heinän päille suuteloita ja kanssa kaisla-neitten karkeloi. Ja lehdot helkkää lempi-uuteloita ja onni oksapuilla visertää ja kuuset heijaa kulta-unelmoita. Kas, kuinka tuoksuu kevätkerkän pää ja päivän…
…vaaran alla, päivä paistoi päällä veen, käkö kukkui kultasuulla, tammet huojui hiljakseen, rastas lauloi rannan puussa, sotka salmen suussa sous – silloin heimon valtavanhin tarttui maljahan ja nous: “Terve kevät…
Mun onneni kukkii kuin omenapuu kevät-öissä valoisissa, kun kuusten latvat ne kumartuu ja immet on unelmissa. Ne yöt pari ympäri helluntain, ne yöt on suuret ja syvät ja silloin jos…
Kukko lauloi kullallensa, Kananlapsi kaunollensa, Varis lauloi vaahtokuulla, Kevätkuulla keikutteli; Minun lauloa pitäisi, Reiän olla laulamatta. Reiän on kultansa kotona, Turvansa tutuilla mailla; Minun on kulta kulkehella, Minun turva tuul’ajolla,…
…sanoa; Sie vaan kuusissa kuhasit, Närehillä näyttelitet, Sinä puissa puittelitet, Oksilla ojentelitet. Kutti, kiitti, neito rukka! Enkö mie sanonut sulle, Sanonut tämän kevättä, Tämän syystä syylätellyt: “Tehkämes kivinen linna, Salasauna…
…saamasta salista, Veikon kestikellarista, Sykysyisen yön sylihin, Kevähisen kieran päälle, Jottei jälki jäällä tunnu, Jälki jäällä, tiera tiellä, Jalan isku iljangolla, Hangella hamosen toimi, Helman hiepsintä lumella; Ettei äiti ääntä…
…koista, Ison saamasta salista, Emon kaunon kartanosta, Veikon kestikellarista, Siskon tanssisiltasilta, Sykysyisen yön sylihin, Kevähisen kierän päälle; Ettei jälki jäällä tunnu, Kierällä kepiä kenkä, Jalan isku iljangolla, Hangella hamosen helma;…
Pääskyläinen, päivän lintu, Päivän lintu, yön lipakko, Lenteli kesäisen päivän, Kevätpäivän keikutteli; Etsi maata maataksensa, Lehtoa levätäksensä, Peltoa pesiäksensä, Murtoa muniaksensa. Löynnyt ei maata maataksensa, Lehtoa levätäksensä, Peltoa pesiäksensä, Murtoa…
Kävin tietä tengollista, Maata maksan karvallista, Siltoa sinikivoista, Ojan porrasta punaista; Tuli honka vastahani, Mie tuota kyselemähän “Syntyykö veno sinusta?”— “Syntyypä veno minusta; Kaiken käunoista kevättä, Vielä viime viikollaki, Käki…
…kaikki sen kauneimmat alotteet vain hyytyy? Miks nuoriso jäähtyy? Miks on koko suku vain murtuvien kevät- toivojen luku? Siks että me itse emme itseemme usko, siks että Suomi meille on…
…siks rukoile heille nyt viisautta Herran: kevätmyrskynä nousi he, kahleensa särkein, syysmyrskyjä sietää he voinee sen verran, ilon että sen itsellensä he suovat ja vapauden korjatun kotiinsa tuovat. Maamies, joka…
…niinkuin talven-käyjä takkaa. Sun itsesikin silloin peittää jää, sun kutris hallan kitein kimmeltää, sydämes kuoli, tuskin elää pää, oot vanki vaivan ynnä kuolon kammoin; mut kun sa heräät uuteen kevääseen,…
…mitä pyhintä pyys kevät kerkee ja kypsytti sydämen syys – Työ, kunnia korkein ihmisen, myös voima ja voitto ja valta! Työ synteimme vuoks muka säädettiin, me siunaukseksi sen teemme, kun…
Inkeri ihana neito, Varasi vakuun naia, Lalmanti iso ritari Antoi kättä kätkyelle, Isoin kimpuin kihlaeli, Suurin sormuksin lunasti. “Kokotteles vuotta viisi, Vuotta viisi, vuotta kuusi, Sekä seitsemän kevättä, Kanssa kaheksan…
…koveran.” Pani varsat valjahisin, Suvikunnat suitsi suuhun, Pani korjat kohallensa, Saatti lastat sarjallensa, Anturoillensa avarat, Perällensä pienet kirjat. Niin kohta ajohon lähti, Ajoi tietä, matkaeli, Kaksi päiveä keväistä, Kaksi yötä…
…aavistusten arimmista rihmoista. Toisen se lähettää tuliaismaljaan tyhjentämään kaiken keväisenä mahlana kertyneen ihmeellisen ikävän, kolmannen käskee kaikkia ilon käkiä kukuttamaan. Mutta itse se on kynnysalla vastassa, syleilyvalmiina käsivarret. Tulijan se…
…Ja kuinka paljon ystäville saikaan mun suuni puhutuksi puhumatta. Ja hengen kahleetta ja sitojatta ma syksyt, keväät, kesät itse luon. Jos tahdon, taivaan kaikki tähdet tuon ja auringotkin lahjaks sydämelle….
…“Joko on kankaita kuottu, Alotettu aivinoita?”— Vastavi viriä vaimo, Sanovi hyvä emäntä: “Jo on kankahat kuteella, Sekä aivinat alulla.” Varis lenti vaahtokuulla, Kevätkuulla keikutteli, Vyyhille viriän vaimon, Pankolle aniparahan, Kuontalolle…
…puuntuu puolat kankahalla. Onnen aamu, armas huomen, tuoksuu rinnan nuoren terttu, katso, juhlii luonto Suomen laulaa lemmen leppäkerttu! Meidän hetki, meidän kevät! Ennen voittaa kuolo kesän kuin nää kihlat himmenevät,…
…työmme rata, syödä leipä leveämpi, kantaa kuorma keveämpi. Mitä vielä virkkaa voisin? Taitehesta tarinoisin, siitä, jok’ on sydämissä, miljoonissa ihmisissä. Mitä auttais neron aivot, ellei oisi kultakaivot täällä, tuolla, kaikkialla,…
…Suru särkevi syämen, Huoli vatsan halkasevi. Tulisko kevätki kerran, Talven kanta katkiaisi, Ehkä koito kuolisinki, Katkiaisinki katala— Lehti puuhun, ruoho maahan, Minä marras maan rakohon, Minä toukka Tuonelahan, Minä tuima…
Miten on mieli miekkoisien, Autuallisten ajatus?— Niin on mieli miekkoisien, Autuallisten ajatus, Kun keväinen päivännousu, Aamun armas aurinkoinen. Mitenpä poloisten mieli, Kuten allien ajatus?— Niinpä se poloisten mieli, Niinpä allien…
…ei myös mitään tee, Jos ryypyn, kaksi ottaa, Vaan kolmas mieltä koittelee, Ja neljäs älyn voittaa; Viinasta ei tule viisaus, Kun sitä paljo ryyppää, Vaan kevyt luonto, kerkeys, Sen kanssa…
…talven synkkenevät kasvot nään. Nyt vielä nukun tähtihymyyn hienoon, ja herään koivujeni huminaan, vaan mitkä muistot mua varjookaan, kun keväimessä nään tään kalliin tienoon? Syyspilven alta kullanvaalean lehahtaa jälleen kirkas…
…on mitta talven teiden ja tuskan kehä umpeen kiertynyt. Välähti kerran siipi keväinen. Mut suvi viipyy, tuoksuva ja lämmin. Sen multaan juurrun yhä kiinteämmin. Sen pilvet, aallot, hehku peltojen, sen…
…noita; Voi minun lintuni, voi minun kultani, Kun et tule jo! Kukat ovat kaunihit, kaunis kevät-aamu, Kauniimmat kultani silmät ja haamu; Voi minun lintuni, voi minun kultani, Kun et tule…
…kuva nuoren neitosen tuol kartanossa, ihanainen kuni kevätaamun ruusu. Mut ken poimasee tän ruusun? Kelle suotiin onni häntä kiinnittämään povehensa? Nuori miesi, jylhän vuoren harjanteella tuules pauhaavassa, immen lemmen voitti….
…ihanimman siipeen vielä entää keväisen päivän kulta viimeinen. Se hehkuu nyt, se häipyy sineen hentoon, taas helläks helenee ja joutsenlentoon se kohoo yli vihervän maan, niin taivaallinen loiste saattonaan, ma…
Suunnaton kuu aavoilta heijastuu. Siinnossa pettävän kevään se kultana väikkyy. Siintäen läikkyy aaltoja rantaan ja taivaan himmeys hento vain yhä tummentuu, kun varjojen lento käy yli maan. Rinnaltaan nostavat aallot…
…kevät-aamu, väikkyilevi halaviston himmeydess, ruusu kauniin kartanon tän kukkatarhas. Kenpä poimasee tän ruusun? Kelle suotiin onni häntä kiinnittämään povehensa? Nuorukainen, joka kunnahalla seisoo tuimas pohjatuules, neidon lemmen voitti. Lakkaamatta yhdes…
…olis heleä kevät, syysniityt leikatut vihreinä hymyilevät, ja puutarhan loimua syyssade viilentää. Syvänmustana siementä vartoo kynnetty multa, mutta pelloilla vaipuu kuin tumma ja hehkuva kulta ja raskaat tähkät nöyrinä maahan…
…Pois seinien alta! Keväthanget vaipuvat. — Korkealta unen pilviä tuulet vie yli maan. Tähän ei siis yltänyt rintani palo. Vain hellää riemua tuoksuu salo, ei suitsua vuori, ei vapise puu….
On taivas himmentynyt hentoon sineen, ja sinenevät varjot hankien, mut vielä hohtaa katu luminen heleine lyhtyineen ja unelmineen. Ma kuljen keveästi kotiinpäin, kun hämyyn värähtelee ensi tähti. Pois kaikki tuska…
Taas loistavina pilvet kulkuaan käy yli ruskean ja kirkkaan maan, ja mullan hohde sinipunainen jää sydämeeni, mua sokaisten. Mut silmin suljetuin ja kyyneltyvin vain kuumempana läpi luomien nään kevään mahdin…
…umpeen liukunut uudelleen ovi kuoleman ihmeellinen. Oi siskoni! Onneen tottuu niin liian nopeaan. Kevättuulet kun syöksyvät humisten yli paljaan, ruskean maan, kuin autuas lintu unhoittaa sydän tuskan ja pimeyden. Mutta…
Kevät on, on syntymis-aika. Syvällä maassa tuhat siementä sykkii voimaa uhmaavaa. Mikä nälkä ja pakko vankilan seinän murtaa? Tuhat kiihkeää silmua kuoresta ponnahtaa. Oi kauhua! Pimeys vieressä, yllä ja alla….
Olen itkenyt lakkaamatta läpi päivän keväisen. Ja minun sydämeni tuska on vuorenkorkuinen. Mutta pieni peipponen lensi minun ikkunani taa. Ja se lauloi hurmaantuneena, ja sen riemua helisi maa. Oi Jumala!…
Sininen, rannaton ilta kevään varhaisen. Aavoilta kohoilevilta tuulee kylmeten. Etäällä ulapalla laivat jyskyttää. Ritisten jalkojen alla särkyy hauras jää. Saima Harmaja…
…vaikk’on vuosia jo maassa maannut, kulkee kummitellen ihmismaita, muistaa aikojansa autuaita, joskus laikahtavi laulamaan kylmin rinnoin kevätriemujaan. Saaret seisoo liikkumattomassa ikävässä ikiharmajassa, järvi jäähtyy, sydän synkkä hyytyy, tahto taittuu, pikkutöihin…
…kiitelevät niinkuin niityll kiertelevä länsituuli keveästi; tahi, kyllästyen tanssiin, käyvät purjehtimaan sini-lainehilla. Laivastonsa, lumivalkee joutsenparvi, alat’ heitä rannall’ vartoo. Nytpä alkaa purjeretki, iloretki ympär saarta, laivat kimmeltävät, kaikki kuormans’ saavat….
…illalla lempeäl. Siel laaksossa vainion all on keväinen, viherjä niittu, mi ainiaan herttaises hämäräs siintää kukkasil keltaisill. Heilahda korkeelle, keinu, ja liehukoon impeni liina illalla lempeäl. Siel suutelee ehto ja…
…meri on ihmisyys. Mikä on määräsi, heleä henki? Kunne kuolevan suunta suora? Tahdon sulaa suurempaani, ijäisyyteen ikävä on. Yksi elää hetken, toinen vuosisadan, kolmannesta kerrotahan kevät-öinen taru. Aalto aaltoa seuraa,…
…jäseniin, jo herpoo jänteet, vaikka kaulaa kastetaankin. Kohta kajutasta kuorsaus vain kuuluu; vallitsee vain viisauden lepo. IV Kerran rantaa kevät-öistä kulki nuori mies ja nainen; nurmi nousi lehti puihin puhkes,…
…tuvan tumman, pirtin pienen; itse lautsalle laseime. Kata, talvi, urhon katto, kevät kumpuni kukita. Nukun luonnon laajan unta. Laine laulusi lopeta! Tulkoon maille Tuonen valta, luonnon talvi, laulun talvi. Eino…
…aika se kestävi hetken vaan, mut ainaiseksi se rinnan voi velloa aaltoamaan. Kesän kukkaset elpyy kyllä taas tullessa keväimen – kun kestäis kesämme lempi yli talven ja tuiskujen! Eino Leino…
…pyhät on ruusut neien posken, pyhin puhtaus sydämen. Puukko Iyötiin pihlajapuuhun suvi-iltaman sulossa, kevätlinnun kukkuessa. Poika julma neion nuoren miellytti metisin kielin alla pihlajan pyhäisen äiti vanhan nukkuessa. Eino Leino…
Koko metsä on laulua täynnä, joka lehvällä lemmitään ja riemuten sirkut ja peipot ne kertovat keväästään. Mut yhtäpä puuta ne linnut vaan karttavat kammoten – sen alla ma onneton istun…
…sa kumman kuullut, että käkösestä syksymmällä tulee haukka julma, pääskyn surma?» – – »Olen kuullut, mutta tuot’ en usko», väitti Tilta, »onhan mahdotonta, että käestä, mi kevään kaiken kukkuu hellästi…
…tarina kaunis ja utuinen, mi pettänyt on niin monta, monta – ma myös oon kuullunna kerran sen. Se kevään toivoja tarjoo sulle ja kutsuu onnehen ikuiseen. Mut ällös lauluhun liioin…
…julmuri ei mennä. Työtä tehden kului ensi päivä, lauleskellen poika nuori raatoi, keveästi kuokka nousi, laski, hiki helmieli kulmillansa. Tuli toinen päivä. Laulu lakkas, kuokka unhottui ja otsa kuivi, katse…
…vähemmän, vaikka näin tekevän tiedän mulle sun murhetta enemmän. Öin ja päivin, illoin, aamuin sinua itkenen ijäti! Kuitenkin iloitsen, armas, että näin elossa kerran kevätlempeni unelman, itsellensä uskollisen. Eino Leino…