Alma
Korees kartanossa Alma kasvoi, kauniiks immeks yleni, isä oli hänel armas, lempee, äitin hellän Kalma vei. Ei hän …
Korees kartanossa Alma kasvoi, kauniiks immeks yleni, isä oli hänel armas, lempee, äitin hellän Kalma vei. Ei hän …
Käy nuorukainen synkeess’ Metsolassa, pylvässaliss’ kaikuvass’; kiväärii kantaen hän kiiteleevi halki sinisaloen, ja kuusiston kuningast luotinsa kiehtoo, se …
(runon ”Tornin kello” toisinto) Tiellä impi ihanainen onnellisna astelee, hengittäen illan tuules viidan helmas viileäs. Astelee hän onnellisna, …
Alas kalliolta lapsi riensi, äitins luoksi riensi hän, lausui loistavalla katsannolla: nähnyt olen taivaan maan. ”Mitä haastelet, mun …
Kaukokotihinsa kulkee pitkin tietä pieni laps’, ja lähestyvi ehtoo tyyni, lempeesti loistavat korkuuden tähdet. Nukkuvi hän väsyneenä pimeen …
Meress’ kaukaall’ eräs saari soma löytyy, lehtinen. Sen jyrkät, kallioiset rannat vastarinta ijankaikkinen on myrskyss’, koska aavan meren …
Meres kaukahalla saari soma löytyy, lehtimetsänen ja nurmellinen saari. Jyrkät, kallioiset rannat vastarinta onpi ijankaikkinen, kun myrskyessä laineet, …
Meren pintaa haaksi kyntelevi, täydes purjees seilaten ja aurinkoinen alas kiirii puolipäivän korkuudesta lännen satamiin ja ihanasti nukkuu …
Merta aavaa haaksi viiltää, tarkoittaen kotisatamata kohden, johtamana lujan, vakaan perämiehen käsivarren. Kannel, jota ei nyt kallistele laine, …
(runon ”Ensimmäinen lempi” toisinto) Käy nuorukainen jylhäs Metsolassa, pylvässalis kaikuvas; hän luikkunensa yksin asteleevi yli vuorten, laaksoen. Ja …
Jo valkenee kaukanen ranta ja koillisest aurinko nousee ja auteret kiirehtii pois, kosk Pohjolan palkeet käyvät, kosk mennyt …
(runon ”Lapsi” toisinto) Kaukahiseen kotihinsa kulkee pitkin tietä poika pienoinen; yö on tullut, pyhät loimot syttyy taivaan korkeas …
Syyskuun päivä on ja raikas pohjatuuli vuorten harjanteilta huminalla kiitää, pilvivuorii harmait alas kiiritellen Pimentolan summast maasta. Hurja …
Syyskuun tuuli, vinkka tunturien tuuli pohjosesta liehtoo, alas kiirittelee pilvivuorii, komeoita kaupunkeja, peikkoi sarvipäisiä ja sankareita keihäinensä, miekkonensa, …
Jo leimuuvat tuliset viirit, kaks joukkoa tanterel seisoo, kuin ukkosen pilveä kaksi, niin uhaten toinen toistans. He ryntää …
Mä muistan sen lempeän laakson, ainiaan muistan sen, miss’ istuin ma neitoni kanssa, hellästi syleillen; ja kiirehti kesänen …
(=”Katselmus”, runon ”Sota” 2. toisinto) Tuol ukkosen pilveä kaksi tanterel aavalla näät: kaks joukkoa kuoleman leikkiin lippuen liehunas …
(runon ”Sota” 1. toisinto) Jo liehuvat liput ja viirit! Kaks joukkoa kankahal seisoo kuin synkeää pilveä kaksi ja …
Yksin illan hämärässä impi pitkin tietä käy, linnut laulaa, lensee tuuli hongistossa hiljaa soi. Astelee hän onnellisna sulhastansa …
Unta ma näin, mun impeni kaunis, mä kuolin sun helmahas; himmeys lempee mun vaiheellain väikkyi, kuin Saalemin kesä-yös. …
Kuumehen tuskas vuoteellain viivyin ja houreessa harhailin sieluni synkees, sumuses mailmas; tok’ neitosen haamu ain unieni pilvistös ihanana …