Skip to content
Runosto Runosto

Menu

  • Kategoriat
  • Tietoa

Yökehrääjä (1897) Kategoria

Eräälle ystävälleni

Niin, yksinäisyys, surun ystävä ja suurten aattehien äiti hellä, sen läheisyys se on niin lämmintä ja armas vierellään …

Yökehrääjä (1897)

Hatara sydän

Voi, voi sinun sydäntäsi, tyttöparka, ja voi mua onnetonta, kun sydämesi ikkunat aina on auki ja niitä on …

Yökehrääjä (1897)

Huonoa seuraa

Sill’ lohtua tarjona kyllin on, joka lempensä multahan peitti, se ei ole orpo, ei onneton, jonka ystävät yksin …

Yökehrääjä (1897)

Hämärissä

”Mais où sont les neiges d’antan?” Francois Villon Elä itke impeni nuori, jos ystäväs pettikin. Kun pääsi mun …

Yökehrääjä (1897)

Jo loppuvi öljy –

Jo loppuvi öljy mun lampustain. Ulos ikkunan yöhön ma tuijotan vain. Ma katson ja katson ja aattehet ne …

Yökehrääjä (1897)

Joutotyötä

Niin, nyt sen tiedän. Siellä jossakin on laakson liepehellä linna suuri, min ympärill’ on puisto ihanin, mut puiston …

Yökehrääjä (1897)

Kadotettu ystävä

On meitä kaksi lapsuusystävää, hän toinen vieno, puhdas, puron lainen ja hento niinkuin kielo helmipää, ma toinen rauhaton …

Yökehrääjä (1897)

Kiputytön laulu

Jyrise Tuonelan tumma paasi, järise vaivojen vaara! Jauha kaunoja katkeroita, surujen, tautien talkkunoita, keitä ailutten atrioita valtojen valiopöytään! …

Yökehrääjä (1897)

Kompia I – II

I. MERKILLISTÄ Kun sinä arvostelet sanahelmin ja kukkivin kielin niin runoniekaksi sun luulevi kansa ja maa, vaan kun …

Yökehrääjä (1897)

Kuin musta ja valkea –

Kuin musta ja valkea perho yli kukkien yhdessä leijailee, niin yhdessä riemu ja murhe mun henkeni tuutua heijailee. …

Yökehrääjä (1897)

Kuvernöörin koira

Niin vakavan varmana istuvi hän torin pielessä portillansa ja kirkkoa, koulua katsastaa – ja kaukaa kiertävi kansa. Kas, …

Yökehrääjä (1897)

Lemminkäisen äiti

Tuima on tuuli ja pimeä on taivo, suuri on ulapalla aaltojen raivo. Lahti on tyyni ja selkeä vaan. …

Yökehrääjä (1897)

Ma oon kuin aalloilla pursi

Ma oon kuin aalloilla pursi jo puoleksi täyttynyt. On ulkoa ulapan laulu sen tunkenut sisähän nyt. Ne ulapat …

Yökehrääjä (1897)

Ma uneksin –

Ma uneksin, että mun sydämein oli kuollut ja kylmä mun tuntehein. Ja sydäntä kuollutta tuudittain minä maantien laidalla …

Yökehrääjä (1897)

Maantiellä

Yksi tuli sieltä ja toinen tuli täältä, idästä, lännestä, pohjan päältä. Yksi tuli hevosin ja välkkyvin valjain, toinen …

Yökehrääjä (1897)

Marjatan laulu

Keinutan kehtoa, laulatan lasta vaulussa vemmelpuun. Nukkuos tähtiä katselemasta, vaipuos kuusia kuuntelemasta, uinuos äitisi lauleluun, keinuhun vemmelpuun! Harva …

Yökehrääjä (1897)

Metsään nukkunut

Ma oon kuin lapsi, metsään nukkunut, mi hämyn tullen herää huudahtain, mut pois on veikko, sisko hukkunut ja …

Yökehrääjä (1897)

Mierolaisen joulu

Pois joulukuuset, kynttilät ja riemulaulut lasten ja äidin tortut lämpimät – pois juhla onnekasten! Tää päiv’ on päivä …

Yökehrääjä (1897)

On munkin rinnassani hongat huojuneet –

On munkin rinnassani hongat huojuneet ja soinut soitto siell’ on latvain lautuvain, on munkin aatteheni nuorna nuojuneet ja …

Yökehrääjä (1897)

Pihlajan alla

– ”Miks äkkiä vaikenit, impyein, miks silmäsi kyynelöi? Mikä pilvi peittävi päivyein, mikä onnesi ontoks söi? Kas, kuinka …

Yökehrääjä (1897)

Pohjan neien kuolo

Se musta lintu lens puusta puuhun, lens Imatran rannoilta Ruijan suuhun. Näin saapui murhe se matkallaan myös Tieran …

Yökehrääjä (1897)

Proloogi

Suomen nuorille sepoille omistettu I Yöllä syntyi Ilmarinen, seppojen suvun kuningas, se syntyi sysimäellä, kasvoi hiilikankahalla vaskinen vasara …

Yökehrääjä (1897)

Samettisilmä

Oi, sinä impeni samettisilmä, neitoni kaurihinkatseinen, miks on ilmehes arka aina, aina käyt kuni säikkyen? Puhdas tunto on …

Yökehrääjä (1897)

Sonetti Leilalle

Mua syytät Leila siitä, ett’en laula kuin muutkin lempiväiset immestään, vaikk’ ennen niistä lauloin yhtenään ja sullai silmät …

Yökehrääjä (1897)

Soutelemassa

Yli tyynen lampuen soudeltiin suvi-illalla immen kanssa ja silloin Laina se lausui niin alas katsoen aatteissansa: ”En tahdo …

Yökehrääjä (1897)

Sukkamieli

Kaks istui palolla paimenta, yks verevä, toinen vaalea. Se verevä se soitteli torveaan, se vaalea vaieten istui vaan. …

Yökehrääjä (1897)

Tai en itkis ollenkaan –

Tai en itkis ollenkaan, rakentaisin majan vaan niemen kaiskun kainaloon, huojuvahan hongistoon. Souteleisin, jouteleisin lainehia lahden vaan, salmen …

Yökehrääjä (1897)

Vellamon neiet

Soutakaa, soittakaa ihmislapset vaan! Täällä huolet haihtuu, vaahdoks surut vaihtuu, nuoret riemut nuoren rinnan täällä pulppuaa. Laskekaa, laulakaa …

Yökehrääjä (1897)

Yö

– Mun rintani on niin raskas ja synkeä niin mun syön – oi äiti, en yksin tohdi ma …

Yökehrääjä (1897)

Yökehrääjä

Istuin ma illalla yksinäni, kuulin ma hyrinän sydämestäni. Mikä siellä hyrisevi ainiaan? – Neitonen rukkia polkevi vaan. Istuin …

Yökehrääjä (1897)

© 2023 Runosto - Vanhoja suomalaisia runoja