Kirjallinen kuukauslehti (1866)

Korees kartanossa Alma kasvoi, kauniiks immeks yleni, isä oli hänel armas, lempee,

Käy nuorukainen synkeess’ Metsolassa, pylvässaliss’ kaikuvass’; kiväärii kantaen hän kiiteleevi halki sinisaloen,

(runon “Tornin kello” toisinto) Tiellä impi ihanainen onnellisna astelee, hengittäen illan tuules

Alas kalliolta lapsi riensi, äitins luoksi riensi hän, lausui loistavalla katsannolla: nähnyt

Kaukokotihinsa kulkee pitkin tietä pieni laps’, ja lähestyvi ehtoo tyyni, lempeesti loistavat

Meress’ kaukaall’ eräs saari soma löytyy, lehtinen. Sen jyrkät, kallioiset rannat vastarinta

Meres kaukahalla saari soma löytyy, lehtimetsänen ja nurmellinen saari. Jyrkät, kallioiset rannat

Meren pintaa haaksi kyntelevi, täydes purjees seilaten ja aurinkoinen alas kiirii puolipäivän

Merta aavaa haaksi viiltää, tarkoittaen kotisatamata kohden, johtamana lujan, vakaan perämiehen käsivarren.

(runon “Ensimmäinen lempi” toisinto) Käy nuorukainen jylhäs Metsolassa, pylvässalis kaikuvas; hän luikkunensa

Jo valkenee kaukanen ranta ja koillisest aurinko nousee ja auteret kiirehtii pois,

(runon “Lapsi” toisinto) Kaukahiseen kotihinsa kulkee pitkin tietä poika pienoinen; yö on

Syyskuun päivä on ja raikas pohjatuuli vuorten harjanteilta huminalla kiitää, pilvivuorii harmait

Syyskuun tuuli, vinkka tunturien tuuli pohjosesta liehtoo, alas kiirittelee pilvivuorii, komeoita kaupunkeja,

Jo leimuuvat tuliset viirit, kaks joukkoa tanterel seisoo, kuin ukkosen pilveä kaksi,

Mä muistan sen lempeän laakson, ainiaan muistan sen, miss’ istuin ma neitoni

(=”Katselmus”, runon “Sota” 2. toisinto) Tuol ukkosen pilveä kaksi tanterel aavalla näät:

(runon “Sota” 1. toisinto) Jo liehuvat liput ja viirit! Kaks joukkoa kankahal

Yksin illan hämärässä impi pitkin tietä käy, linnut laulaa, lensee tuuli hongistossa

Unta ma näin, mun impeni kaunis, mä kuolin sun helmahas; himmeys lempee

Kuumehen tuskas vuoteellain viivyin ja houreessa harhailin sieluni synkees, sumuses mailmas; tok’