Käy nuorukainen synkeess’ Metsolassa, pylvässaliss’ kaikuvass’; kiväärii kantaen hän kiiteleevi halki sinisaloen,
(runon “Tornin kello” toisinto) Tiellä impi ihanainen onnellisna astelee, hengittäen illan tuules
Alas kalliolta lapsi riensi, äitins luoksi riensi hän, lausui loistavalla katsannolla: nähnyt
Kaukokotihinsa kulkee pitkin tietä pieni laps’, ja lähestyvi ehtoo tyyni, lempeesti loistavat
Meress’ kaukaall’ eräs saari soma löytyy, lehtinen. Sen jyrkät, kallioiset rannat vastarinta
Meres kaukahalla saari soma löytyy, lehtimetsänen ja nurmellinen saari. Jyrkät, kallioiset rannat
Meren pintaa haaksi kyntelevi, täydes purjees seilaten ja aurinkoinen alas kiirii puolipäivän
Merta aavaa haaksi viiltää, tarkoittaen kotisatamata kohden, johtamana lujan, vakaan perämiehen käsivarren.
(runon “Ensimmäinen lempi” toisinto) Käy nuorukainen jylhäs Metsolassa, pylvässalis kaikuvas; hän luikkunensa
Jo valkenee kaukanen ranta ja koillisest aurinko nousee ja auteret kiirehtii pois,
(runon “Lapsi” toisinto) Kaukahiseen kotihinsa kulkee pitkin tietä poika pienoinen; yö on
Syyskuun päivä on ja raikas pohjatuuli vuorten harjanteilta huminalla kiitää, pilvivuorii harmait
Syyskuun tuuli, vinkka tunturien tuuli pohjosesta liehtoo, alas kiirittelee pilvivuorii, komeoita kaupunkeja,
Jo leimuuvat tuliset viirit, kaks joukkoa tanterel seisoo, kuin ukkosen pilveä kaksi,
(=”Katselmus”, runon “Sota” 2. toisinto) Tuol ukkosen pilveä kaksi tanterel aavalla näät:
Yksin illan hämärässä impi pitkin tietä käy, linnut laulaa, lensee tuuli hongistossa
Kuumehen tuskas vuoteellain viivyin ja houreessa harhailin sieluni synkees, sumuses mailmas; tok’
