Helkavirsiä 1 (1903)

Tuo oli tytti Päivölässä Ihalempi, maammon impi, mansikka hyvien maiden, Herran lehtojen

Istui impi lähtehellä, vieritti suruista virttä päivän mennessä majoille, kesähiilun himmetessä, syttyessä

Kaleva kuuluisa kuningas käkesi kosihin käydä Vuoren mointa morsianta. Hiiden neiti hiilihapsi

Lapin Kouta, kolkko miesi, tuo oli suurin tietäjistä Turjan tunturin takana. Kyyt

“Urhot urhoja sanovi, naiset naisten nauruloita, sulhaiset sydänsuruja, neiet neitihuoliansa. Mitä sanon

Mikä on hanhien havina Vienan virran kainalossa? Ne on kolme Hiiden neittä,

Puhui Pirkka puuhkalakki: “Hoi miehet, ylös urohot, satanut on uutta lunta, läkkäme

Oli kerran mies Oterma, Otermalla veli Katerma, kummallakin nainen nuori. Ajoivat aamulla

Pyhä Yrjänä ylinkä kuuli immen kiljahtavan Turjan tunturin takana; karahutti katsomahan. Kuikutti

Tuo turilas, Räikkö räähkä, neuvoi tien viholliselle, kahden kallion lomasta, syksy-yönä hiljaisena;

Katrinainen kaunis neiti kesät karjassa käveli, näki outoja näkyjä; katsoi taivahan sinehen,

Tuo oli tumma maammon marja syntymässä säikähtänyt, näki kauhut kaikkialla, haltiat pahat

Noin ne lauloivat jumalat, juorottivat jouhiparrat rannalla Aluen järven, Tuurin uudessa tuvassa:

Tuo oli tyhjä Tyyrin tytti, vähä paimen pappilassa, meni messuhun kesällä, pisti

Ylermi ylpeä isäntä ajoi temppelin ovesta, lausui kirkon laivan alta: “Täss’ on