Eräälle ystävälleni
Niin, yksinäisyys, surun ystävä ja suurten aattehien äiti hellä, sen läheisyys se on niin lämmintä ja armas vierellään …
Niin, yksinäisyys, surun ystävä ja suurten aattehien äiti hellä, sen läheisyys se on niin lämmintä ja armas vierellään …
Voi, voi sinun sydäntäsi, tyttöparka, ja voi mua onnetonta, kun sydämesi ikkunat aina on auki ja niitä on …
Sill’ lohtua tarjona kyllin on, joka lempensä multahan peitti, se ei ole orpo, ei onneton, jonka ystävät yksin …
”Mais où sont les neiges d’antan?” Francois Villon Elä itke impeni nuori, jos ystäväs pettikin. Kun pääsi mun …
Jo loppuvi öljy mun lampustain. Ulos ikkunan yöhön ma tuijotan vain. Ma katson ja katson ja aattehet ne …
Niin, nyt sen tiedän. Siellä jossakin on laakson liepehellä linna suuri, min ympärill’ on puisto ihanin, mut puiston …
On meitä kaksi lapsuusystävää, hän toinen vieno, puhdas, puron lainen ja hento niinkuin kielo helmipää, ma toinen rauhaton …
Jyrise Tuonelan tumma paasi, järise vaivojen vaara! Jauha kaunoja katkeroita, surujen, tautien talkkunoita, keitä ailutten atrioita valtojen valiopöytään! …
I. MERKILLISTÄ Kun sinä arvostelet sanahelmin ja kukkivin kielin niin runoniekaksi sun luulevi kansa ja maa, vaan kun …
Kuin musta ja valkea perho yli kukkien yhdessä leijailee, niin yhdessä riemu ja murhe mun henkeni tuutua heijailee. …
Niin vakavan varmana istuvi hän torin pielessä portillansa ja kirkkoa, koulua katsastaa – ja kaukaa kiertävi kansa. Kas, …
Tuima on tuuli ja pimeä on taivo, suuri on ulapalla aaltojen raivo. Lahti on tyyni ja selkeä vaan. …
Ma oon kuin aalloilla pursi jo puoleksi täyttynyt. On ulkoa ulapan laulu sen tunkenut sisähän nyt. Ne ulapat …
Ma uneksin, että mun sydämein oli kuollut ja kylmä mun tuntehein. Ja sydäntä kuollutta tuudittain minä maantien laidalla …
Yksi tuli sieltä ja toinen tuli täältä, idästä, lännestä, pohjan päältä. Yksi tuli hevosin ja välkkyvin valjain, toinen …
Keinutan kehtoa, laulatan lasta vaulussa vemmelpuun. Nukkuos tähtiä katselemasta, vaipuos kuusia kuuntelemasta, uinuos äitisi lauleluun, keinuhun vemmelpuun! Harva …
Ma oon kuin lapsi, metsään nukkunut, mi hämyn tullen herää huudahtain, mut pois on veikko, sisko hukkunut ja …
Pois joulukuuset, kynttilät ja riemulaulut lasten ja äidin tortut lämpimät – pois juhla onnekasten! Tää päiv’ on päivä …
On munkin rinnassani hongat huojuneet ja soinut soitto siell’ on latvain lautuvain, on munkin aatteheni nuorna nuojuneet ja …
– ”Miks äkkiä vaikenit, impyein, miks silmäsi kyynelöi? Mikä pilvi peittävi päivyein, mikä onnesi ontoks söi? Kas, kuinka …
Se musta lintu lens puusta puuhun, lens Imatran rannoilta Ruijan suuhun. Näin saapui murhe se matkallaan myös Tieran …
Suomen nuorille sepoille omistettu I Yöllä syntyi Ilmarinen, seppojen suvun kuningas, se syntyi sysimäellä, kasvoi hiilikankahalla vaskinen vasara …
Oi, sinä impeni samettisilmä, neitoni kaurihinkatseinen, miks on ilmehes arka aina, aina käyt kuni säikkyen? Puhdas tunto on …
Mua syytät Leila siitä, ett’en laula kuin muutkin lempiväiset immestään, vaikk’ ennen niistä lauloin yhtenään ja sullai silmät …
Yli tyynen lampuen soudeltiin suvi-illalla immen kanssa ja silloin Laina se lausui niin alas katsoen aatteissansa: ”En tahdo …
Kaks istui palolla paimenta, yks verevä, toinen vaalea. Se verevä se soitteli torveaan, se vaalea vaieten istui vaan. …
Tai en itkis ollenkaan, rakentaisin majan vaan niemen kaiskun kainaloon, huojuvahan hongistoon. Souteleisin, jouteleisin lainehia lahden vaan, salmen …
Soutakaa, soittakaa ihmislapset vaan! Täällä huolet haihtuu, vaahdoks surut vaihtuu, nuoret riemut nuoren rinnan täällä pulppuaa. Laskekaa, laulakaa …
– Mun rintani on niin raskas ja synkeä niin mun syön – oi äiti, en yksin tohdi ma …
Istuin ma illalla yksinäni, kuulin ma hyrinän sydämestäni. Mikä siellä hyrisevi ainiaan? – Neitonen rukkia polkevi vaan. Istuin …