Arja ja Selinä
Paistoi kerran kuu ja päivä autuaammille ahoille kuin on kummut kuolevaisten. Kaksi nousi puuta nuorta saman luontonsa luvalla, …
Auringon hyvästijättö
Liioin, Maa, sinua lemmin, luontoasi, lapsiasi, vaan on aikani erota, heittää jo ikihyvästit. Kuulin kutsun kummallisen seitsentähtisen selältä, …
Halla
Halla harmaja emäntä, Pallan eukko, Ärjän akka, pahoin hoiti poikiansa, laulatteli lapsiansa. Josp’ on joutui katsomahan, äänen viuhutti …
Herramme Vapahtajamme
Herramme Vapahtajamme kerran kangasta käveli keltaisella syyskesällä. Samosi salossa ukko, Tieto tuolta tietämähän: ”Taitanet polun talohon, ei jaksa …
Kuun lapset
Kuu jo kylmeni. Näkivät tähden talvisen eläjät edessänsä Maan ihanan, kuuma-rinnan, riemu-täyden. Nurkui kansa nuorempainen: ”Sinne siirrymme ijäksi …
Marjatan poika
Juhlivat jumalat Suomen vaskiharjun hartioilla, kummulla kuparilinnan. Tuop’ on yksin Poika tuumi: ”Noin on mieli miekkoisien, kuinkapa kurjien …
Mennyt manner
Tuo oli tarina maasta mainitusta, kukkivasta keskellä meren sinisen, alla täyden päiväntähden. Päivä päältä hellitteli, alla aaltoset vipasi, …
Pimeän peikko
Tuo tuima Pimeän peikko tunsi auringon tulevan Lapin tunturin laelle keralla kevähän uuden. Mietti murha mielessänsä: ”Minä auringon …
Syvärin impi
Tuo ihala Syvärin impi poimi kukkia pivosen kesäisestä pihlapuusta, puhui pihlaja hänelle: ”Mitä sie minusta tahdot?” Tytti taiten …
Ukon lintu ja virvaliekki
Aarnikotka ilman alla liiteleikse, laateleikse, etsivi elosijoa Lapin tuiman tuntureilta. Virvaliekki yksin yössä vilkehtivi, välkehtivi, singoten sinisen soihdun …
Ukri
Tuop’ oli Ukri tuhma ukko, herttua väkevän heimon, Aasian iki-aroilla, rannoilla rajattomilla. Liian suureksi sukesi, ylen kasvoi ylpeäksi, …
Äijön virsi
Tuop’ oli Äijö yksin-synty, yksin-alku, yksin-kuolo, istui pilven paltehella, katsoi maailman menoa, lauloi laulun kaikki-öisen sisimmästä sielustansa, eikä …