Finaali
Lieneekö lauluni laatu luontunut mielesi mukaan. Joskus ei oikkuja polttavan pääni ymmärrä
Lieneekö lauluni laatu luontunut mielesi mukaan. Joskus ei oikkuja polttavan pääni ymmärrä
Niin tulvehtii veri suonissas kuin mahla maan kevätaikaan puussa, ja päivä päivältä
Kuin lehti, jota tuuli lennättää, niin kalpeaks ja kuihtuvaksi jää jok’ainut sana,
Vaikenevat sydämet turhan melun tähden. Mies miestä vastaan saaliin nähden. Jäätyvät sydämet
Niin moni heistä, jotka milloinkaan ei kärsimystä tulleet tuntemaan; niin moni heistä
Imit mullasta voimaa, vain pienin hiukoin. Sait hellettä paljon ja vettä niukoin.
Sammalvuoteelle majani nurkkaan, aamun rientäessä rinnettä alas, minä jään kuuntelemaan pakenevaa hiljaisuutta,
Maa viileydellä ja tuoksulla siunataan. Ahoaukeilla suolaheinästä punervilla on vaientunut siritys heinäsirkkain.
Kuulitko, veliseni, kuinka kukko kiekui kolmannen ehtoorukouksensa? Etkö huomannut, kuinka ensimmäinen yöllinen
(Eräälle haihattelijalle.) Salamyhkäiset, syvästi ihmeelliset ovat ihmisaivoituksen tiet. Katsokaas, miten uljaana se
(Entinen kemisti pitää hourujenhuoneella tavanomaista luentoaan.) Hyvät kuulijat, nähkääs, pullo tää… —sen
Simasuu, hymyhuuli— miten milloinkin. Mut huulilla vilppi yhä silloinkin, meilt’ ihminen toinen
Ihmiset elävät tiukasti tuntien rajoissa. Syövät ja nukkuvat kellonsa komennon mukaan. Tekevät
Ken kaipauksen sydämeensä joi, hän tekemättömätkin tehdä voi. Niin etäällä ei voisi
Pois heitä kerjäläisen ryysyt yltäs ja vartes verhoo kultaan, purppuraan. Ei koiran
Yö, päivä, illan ruskotus, aamun koitto, hymy aavain tyynten ja korska myrskysää—
Minä valvon illasta aamuun. Hetket kulkivat verkkaan ohitseni niinkuin mustakauhtanaiset kulkueet. Saattoivatko
Sun leikkejäsi katselen— ja nielen kyyneleni. Oi tietäisitpä, lapsonen, mun suuren köyhyyteni.
Oon nälänkuoloon vihkinyt sun monin kyynelein. Sait, pyysit liioin. Siksi nyt oot
1. Uimanäytös Taas joukkueemme Suoju-virran luona on vahdiss’ ollut monta tovia. Juur
Tuuti, tuuti pulmustain, tuuti häkkilintustain… —Maailma on häkki, Ettet syntynyt sä vaan
Vanha, pikkuruinen mummo kävelyllä suuren, mustan rotukoiran myötä. Varmaan vanhan vaivalloinen kulku
Sanoisit minulle, onnellinen, sattuiko sinulle jossakin, joskus tuokio onnen täydellisen. Niin ei
(Anna Haavan mukaan) Ah, anteeks anna, että rakastan. En tohdi pyytää mitään
Rappusilla vanhan tavan mukaan silmäpuoli Musti loikomassa. Pihaportin pylväspuulla kukko kiekumassa, kaulaa
Ääriä käyn kotirantain, kaipaus sydäntä syö. Valkeiden kuohujen kutsuja kantain aallot paasihin
Kanervaista tietä pitkin illan kanssa kahdenkesken. Kuinka tänne uskalsitkin? Tosiaankin: vaarallista illan
Ajanharmain, sammaltunein seinin vasten iltataivaan ruskotusta seisot rantatörmälläsi horsmankukkaisella. Siipitynkäs tuuliin kurkoitat
Tähän on ihana oikaista. Kallion kämmenelle. Alastomana. Uimasta päästyä juuri. Otsalla vielä
Tänään syntyi kevät. Meri suuteli rantansa jäättömiksi. Lokit ovat siipensä pesseet kaukaisten
Aavistuksien linnut lentää sielussa levottomasti. Jaksatko purtesi perille soutaa elämän sieluun asti?