Pois heitä kerjäläisen ryysyt yltäs ja vartes verhoo kultaan, purppuraan. Ei koiran pariss’ oven ulkopuolla nyt enää paikkas sinun—kuninkaan.
Käy saleihis ja anna viinis vuotaa, jaa vihdoin oikeutta itselles. Juo maljas pohjaan, pöytäs herkut nauti, niin liennä jano huultes, sydämes.
Hääyötäs hurman sulhasena vietä.
Ah, päätä paastos pitkä ikuisuus.
Kuin köyhyytes, niin olkoon näännyttävä
nyt rikkautes ylenpalttisuus.
Uuno Kailas