(Eräälle haihattelijalle.)
Salamyhkäiset, syvästi ihmeelliset ovat ihmisaivoituksen tiet.
Katsokaas, miten uljaana se syöksyi tyhjimpään tyhjyyteen pyydystämään hyttysiä kunnianhimo-mammuttinsa ruuaksi. Mitä, varastiko se pyrstön riikinkukolta ja läksi kosimaan laakeri-neittä sydän povitaskussa! Oh, sydän! —Sehän unohtui aikoja sitten (kumarrusmatkalla) muutamaan avaimenreikään.
Salamyhkäiset, syvästi ihmeelliset ovat ihmisaivoituksen tiet.
Se on kylpevinään Hippokrene-lähteessä ja sukeltaakin—viilivatiin. Suloista on sentään sukeltaa viiliin ja unohtaa hometahrat turkissaan. Ihanaa, kolminkertaisesti ihanaa on nousta kylvystä uutena ja sileäkarvaisena niinkuin vastanuoltu vasikka. Mutta vielä, vielä ihanampaa on keinua, keinua, heilahdella edestakaisin kaukana ja korkealla sinisessä äärettömyydessä niinkuin lehmän häntään juuttunut takiainen.
Uuno Kailas