En jaksa hymyillä
Olen koettanut silloin ma hymyillä, kun itkuhun olin pakahtua. Olen laulellut silloin
Olen koettanut silloin ma hymyillä, kun itkuhun olin pakahtua. Olen laulellut silloin
Et sinä ivannut, impi, pilkannut pyhäinen piika, minä itse se ivasin, pilkkasin
Olen kävellyt päiviä öitä kuin hullu ja itkenyt sielun pilloja, pimeiköitä, rikkaruohoja
Nouskaa aatteet murheiden alta Luojan luokse niinkuin nousee usmat yön! Kummut, maat
Hyvä on hiihtäjän hiihdellä, kun hanki on hohtava alla, kun taivas kirkasna
Minä katselen illan taivasta ja muistelen tyttölasta. Minä tahtoisin, tyttö, sun temmata
Inka itki rannalla, heliällä hiekalla, lainehet laski ja nousi: Miksi itket Inkasein,
“Oi, Tellervo viekas ja vienoinen, mihin poikasen polosen veitkään, miks piirtelit syömeeni
Ja vuodet ne käy yhä vaikeammiks ja haaveet ne käy yhä haikeammiks,
Noin nään sinut vieläkin edessäin: Sinä katselit kalliolla yli ulapan aaltojen siintäväin
Kuljin ma kuoleman peltoja pitkin, kuolema kynti ja minä itse itkin. “Tule
Metsähän oli mun mieli, kauvas kaupungin melusta, honkien ikihumuhun, ikikorven katvehesen. Tahdoin
Kukka liittyvi kukkahan, rukka liittyvi rukkahan, mihinkä liityn ma Mirjam rukka, missä
Mua pelottaa, mua pelottaa, mua pelottaa tämä erämaa, mua pelottaa nämä ihmiset,
On monta kansan neuvojaa ja monta maassa Jumalaa ne julistaa. Mut yks
Oi, uni, jumalten lahja, punatulkku, puhdassiipi, tule luokse tarvittaissa, käy tänne kutsuttaissa,
Oi, varjele Herra mun järkeäin, mua varjele hullun yöstä, mua kurita, mut
Olin nuori ja onnehen luotin, sulosilmien lupauksiin, petin itseni, järkeni juotin utuhienoihin
Maa on mainio meill’, elo elpynyt ympäri maata, tehtahat jyskyen käy, pieneksi
Minä tääll’ olen vieras, vieras vaan, olen ollut alusta saakka, ovat outoja
Yli Suomen purjehti pilvet, lumi verhosi joka puun. Yö selkes. Ja yhdeksästoista
Oi, jos sinä tietäisit, tyttö oi, mitä kauniita maailmoita, sun povessas nuoressa
Talvella lauluja tehdä ei, talvella tehdään työtä, talvella tuvassa istutaan, iltoja pitkiä
Ken siellä? Ken metsässä huhuilee? Kuka viitakon oksilla vilkkaa? Ken heittävi huntua
Tuijotin tulehen kauvan, liikuttelin lieden puita, ajattelin armastani, muistin mustakulmaistani. Hiilet hehkui,
Minä hiihtelen hankia hiljakseen, jo aurinko maillehen vaipuu, minun mieleni käy niin