Kuoleman renkinä

Kuljin ma kuoleman peltoja pitkin,
kuolema kynti ja minä itse itkin.

“Tule mies rengiksi!” kuolema huusi –
“Saat palan peltoa ja laudanpäätä kuusi”.

Tulen minä rengiksi, huusin ma vastaan.
Tottahan Tuonela hoitavi lastaan.

Siitä asti kynnän mä kuoleman sarkaa –
viikot ne vierii ja elonhetket karkaa.

Ystävä on kaukana ja sydämeni jäässä –
Herra, koska seison ma sarkani päässä?

Eino Leino