Aika
Asuu aamuruskon mailla kansa, jonka Jumala on Aika. Templi tehty hälle puistohon on pyhään, virran vieriväisen kaltahalle. Loitos …
Asuu aamuruskon mailla kansa, jonka Jumala on Aika. Templi tehty hälle puistohon on pyhään, virran vieriväisen kaltahalle. Loitos …
Pelkäsin unia ennen niinkuin peikkoja; levolle menin kuin mestauslavalle. Miksi? Mietin. Ol’ elämä armahampi yön unia, nukuin nuoruuden …
Ei ne kaikki kuollehia, jotka kuolleiksi sanotaan. Meren mustassa mujussa monta nukkuu nuorukaista, meren suuren soutajata, laivatouvin laittajata. …
Lauluja satunäytelmästä »Hiiden miekka» 1. ÄIDIN SURUT Kolme yötä peräkkäin suurta surun unta näin, siitä asti murhe mulla …
Tuo Imatra, immyt sorja, oli kaunehin neitoja Karjalan maan. Tuo Ontrei, pajarin orja, tais laulaa ja kannelta kaiuttaa. …
Mikä on tammipuun tohina minun koidon korvissani? Tammi on Jumalan tammi elämän aukean aholla, päivässä pimenevässä, laulun yössä …
Kenen korkeat jumalat keinuunsa ottavat kerta, eivät ne häntä yhdessä kohden pidä, he heittävät häntä välillä taivaan ja …
Eukko harmaata kangasta kutoo. Ulkona syys-sade synkkänä putoo. Hän kutonut on sitä lapsesta saakka. Sitä kutoi äiti ja …
Kimmo vuorta viertävätä hiihtää yössä yksinänsä, taivaan tähtöset palavat, palavampi Kimmon tuska, kun hän korpia samoopi, yksin yössä …
Kuuhut halki usva-yön, kutoo kumman helmivyön, noin läpi mieleni utuisen kudot, neiti, kummat sillat, – sillat maasta taivahalle. …
(Näin nimitettiin niitä naisia, jotka Ranskan vallankumouksen aikana istuivat kansalliskonventin kokouksissa ja sukkaa kutoen kuuntelivat sen päätöksiä.) La …
Lapissa kaikki kukkii nopeasti, maa, ruoho, ohra, vaivaiskoivutkin. Tuot’ olen aatellut ma useasti, kun katson kansan tämän vaiheisiin. …
Lintunen lehdossa kirkkomaan, laula, laulele virkku, laula mulle ja laula muille, taivaan tuulille, metsän puille, kuolema kulkee kulkuaan, …
Kiesus Karjalan jumala tuo oli karjan kaitsijana ruman Ruotuksen talossa. Ruoja Ruotuksen emäntä pani konttihin evästä, viisi leivän …
Minun tieni ovat etsijän teitä. Onneton, ken mua seuraa! Ma olen huono opas. Käy tieni kautta harhain. On …
Voi, miten halveksun minä teitä maidon karvaiset katsojajoukot, te, jotka syrjästä seuraatte, kuinka eksyvät, syöksyvät syntiset, houkot. Ylenkatson …
1. PUMA TIETÄJÄ Tietäjistä mahtavin on Perman maassa Puma. Puma maassa hallitsee ja taivahassa Juma. Luojan templi kaarikatto …
Tuli hieno herrasjoukko salon sinisen siimeksehen, näkivät vierivän purosen, haastelivat haavemielin: ”Katso, kaunista puroa, kukkarannoin rientävätä, kuinka sen …
Mun nuori, villi viinini, sua ilmaiseks en saanut, niin monet yöt sun tähtesi oon taivas-alla maannut. Sun ostanut …
Kaari korkea kohosi, ihmislapset ihmetteli. Hetken heijastui, katosi, mylvähtipä myrskyn kannel, soi sävelet, Luoja soitti, kajahteli kaikki taivas, …
Tahtoisin nähdä ma Kartagon naisen, naisen, mi kassansa kaunokaisen uhriksi isienmaallensa kantoi, miehensä jousen jänteeksi antoi, silloin kuin …
Tuo ylpeä temppeliherra huus: ”Pyhä hautako meiltä mennyt ois? Meit’ onhan urhoa vielä kuus. Käsi kalpahan, veikot, pelko …
Tahtoisin puhella kerran kera noiden päivän lasten, rintamaiden riemulasten, ehtoisan etelän lasten, heidän, joill’ on henki, hehku, sanat …
Hiljaa, hiljaa, muuten kuolema tulee, nyt ollaan oudoilla ovilla. Hiljaa, hiljaa, tai katkee kaikki, nyt jousi on liiaksi …
Kuulin tuulien puhuvan: ”Suureksi puhaltakaamme Suomi, luokaamme lujaksi, vakahaksi, valppahaksi!” Tuulet taivahan tulivat, puhalsivat päälle Suomen, maa meni …
Kaadu metsä niinkuin kaski, seiso jalka niinkuin seinä! Muuten mielesi lahovi. Näin minä tuulispään tulevan yli korven, latvat …
Ei iloja monta ihmislapselle suotu: Yks kevään riemu ja toinen kesän ja kolmansi korkean, selkeän sykysyn riemu. Kyntää, …