Miesten lauluja

Olin orjana Wirossa, Paimenna pahalla maalla, Tuollai lepytin lemmot, Pehmitin pakanan mielen,

Mistä suuttui suuri luoja, Viljan antaja vihastui, Kun ei anna aioinkana, Tee

Voi mun puuru ruunaistani, Kun ve’it vihaisen vaimon, Toit tuhman tulen puhujan!

Luulin käen kukkuvaksi, Lempilinnun laulavaksi, Ei käkönen ollutkana; Oli koirani omani, Ohtosen

Ei ennen emo torunna, Kantajani kalkuttanna, Vaikka maion maahan kaasin, Lehmät metsähän

Lauloin ennen, lauloin eilen, Laulaisin tänäki päänä Viel’ on virttä tieossani, Saatavillani

Jos kylä jotain puhuvi, Naapuri naputtelevi, Varahaisin valvomilla, Aikasin alottamilla; En minä

Elä luule lurjukseksi, Katso karjan paimeneksi, Enmä lurjus liene’känä, En katala karjan

Etsittelen eukkoani, Luo’uttelen luojoani, Entistä emänteäni, Muinohista muoriani. Toisin entinen emäntä,— Entinen

Oisi aikoa iässä Valitenki vaimo naia, Tuten neiti tunnustella; Mielellänsä mies tekevi,

Vieläkö veljekset elävät, Veikot verkkoa kutovat, Käpyjänsä kääntelevät, Kalpimia katselevat! Hoi on

Hoi on, hoi on huolta paljo, Tekemätt’ on työtä paljo, Paljo juomatta

Siit’ on mieleni apia, Syämeni sangen sairas, Kun ei mielly metsä mulle,

Kalatuutta Kauko itki, Veli toinen verkotuutta, Kolmansi osan vähyyttä; Mie itken syvintä

Hakkoan metisen haavan Metisellä kirvehellä, Metiseltä mättähältä, Kultaiselta kunnahalta; Tyven työnnän taivosehen,

Kauan malkio makasin, Viikon utra uinaelin, Nokisilla nuotioilla, Hiilisillä hiertimillä. Jo nousen

Hoi velinen veitoseni, Suullinen sanalliseni, Kieli-kasvin-kumpalini, Kuulestamma, kun sanelen: Harvoin on hanhet

Ohoh milmani poloista, Poloisella pohjanmaalla! Joko minua noiat noitui, Noiat noitui, näit

1. Läkkän langot laulamahan, Heimokset heläjämähän, Sukuvirttä suoltamahan, Lajivirttä laulamahan, Tämän iltamme

Ole kiitetty Jumala, Ylistetty luoja yksin, Kun annoit rajalle rauhan, Suomehen hyvän

1. Kuuntele tätä runoa, Tähystele laulajata; Se on kumma kuulijanki, Ime ilmanki

Mi on kumma koirallani, Haire haukkujaisellani, Kun tuo haukkuvi havuja, Lehviä lekuttelevi!

Kolm’ on miehellä pahoa, Kolme miehen kuolemata: Yks’ on vuotava venonen, Toinen

Eipä naura kaikki naiset, Kaikki muoriset muhaja, Poloisia poikiansa; Koti luuli kuolleheksi,

Mi on haitta haukullani, Kuka kumma koirallani, Kun ei koira kohti hauku,

Me yhen emosen lapset, Yhen kantamat kaposen, Yhen sotkan suorittamat, Yhen peiposen

Nuoret miehet naimattomat, Vielä viinan juomattomat, Ja kosissa käymättömät! Elkäte sinä ikänä

Minull’ on nainen miekkoisella, Toinen Vaaran Tuomahalla, Kolmas Korpelan Matilla, Neljäs vielä

Lauloa minä lupasin, Lauloa iloista virttä, Virttä veisata suloista, Kaunistaki kaikotella. Laulaisinki,

Kurell’ on kumia kulkku, Kajavalla pitkä kaula; Saisinko kurelta kulkun, Kajavalta pitkän

En tieä poloinen poika, Poloisiksi päivikseni, Mitäpä minäki mietin; Kuta kurja toivottelin,

Ei ole tässä ennen ollut, Eikä varsin vasta liene, Laaullista laulajata, Kunnollista

Laula, laula veitoseni, Kuku, kuku kultaseni; Anna aikasi ilohon, Ääni laske laulamahan!

Kuuluvi kylä sanovan, Kyläkunta kuunteleva, Minun laihan laulavani, Minun hoikan huutavani, Laulavan

Kuka kuuli laulavan, Luul’ olutta juoneheni, Taaria tavanneheni, Humalassa huutavani, Viinassa viheltäväni.

Kesän vuotin kekriäni, Talven talkkunaisiani, Sykysyn olosiani; Toivoin vuoeksi tulevan, Se tuli

Lennä, lennä lintu parka, Lennä tänne näille maille, Pienoisille puuhuisille, Mataloille maahuisille;

Voi minä poloinen poika, Voi poika polonalainen! Luulin lumpehen pitävän, Meren kaislan

Matala on mulla mahti, Lyhykkäinen onnen lykky; Muilla onni työn tekevi, Haltija

Metsän ukko halliparta, Metsän kultainen kuningas, Ava nyt aittasi avara, Luinen lukko

Metsän tyttö, mieli neito, Yön tyttö, hämärän neito, Pitkän puhtehen pitäjä, Rievän

Kaikki kannettu näkevi, Syntynyt sylin pitävi, Emontuoma tunnustavi, Kuoleva koettelevi; Mi se

Mieleni minun tekevi, Aivoni ajattelevi, Mieli mennä metsolahan, Metsän tyttöjen tyköhön, Salon

Mielikki metsän emäntä, Metsän muori muoto kaunis, Lyöte lykkyvaattehisin, Antipaitoihin panete, Sormet

Mielikki metsän emäntä, Muori puhasmuovollinen, Varustellos mun varani, Kohotellos kohtaloni! Aukase metinen

Lepy lehto, kostu korpi, Taivu ainoinen Tapio; Lepy metsä miehillemme, Kostu korpi

Mikä mieli, mikä muutos, Mielusassa metsolassa; Viikon on vihoissa metsä, Kauan korpi

Lauloa minä lupasin, Humalahan tultuani, Olvehen osattuani, Ilopäähän päästyäni. Humala Remusen poika,

Mist’ on viina synnytetty, Juoma kaunis kasvatettu, Jok’ on joukossa ilona, Ravintona

Vieläpä veljekset elämmä, Veikot virsiä veämmä, Näillä raukoilla rajoilla, Poloisilla pohjanmailla. Oi

Muut istui ilotsemahan, Painuvat pajahtamahan; Minä istun itkemähän, Ja painun pahalle mielen.

Voi minä poloinen poika, Voi poika polonalainen, Kun ma nain vihaisen vaimon,

Minä mies vähäväkinen, Uros heikkohengellinen, En ole iso iältä, Vahva varren kasvannolta;

Kun olin miessä nuorempana, Hersyin heinänkarvaisena, Silloin kelpasi kestin käyä, Kestin käyä

Tanssin ennen, taisin ennen, Keikuin ennen, kestin ennen; Tanssisin tänäki päänä, Ilotsisin

Ei ole seppä sen parempi, Eikä tarkempi takoja, Jos syntyi sysikeolla, Kasvoi

Sykysyllä seikka syntyi, Talven tullen työ tapahtui, Kesällä etehen kierti, Vasten meitä

Mielikki metsän emäntä, Komauta kumpuroita, Oravat orolle nosta, Rahat rannoille ajele, Jotta

Satoi ukko uutta lunta, Herra hienoista vitiä, Sykysyisen uuhen verran, Verran talvisen

Olin orjana Wirossa, Palvelin pakanan maalla; Sain orihin orjuuella, Pitkäjouhen juoksennalla, Harjan

Oluest’ on juoen kelpo Syöen herkkuruokasista, Unesta makoamalla, Pakenemalla pahasta. Niin minäi

Penu pieni koiraseni, Aina harras haukkujani, Tule minun turvikseni, Metsolahan mennessäni, Ettei

Pohjan tyttö, viljaneiti, Maan tyttö, manulan neiti, Tuovos vilja tuonnempoa, Etsiös etempeäki,

Millä raatoni rakennan Metsolahan mennessäni? Raaon raualla rakennan, Teräksillä telkittelen; Rautapaitoihin paneme,

Sanotahan, soimatahan, Syömäriksi, juomariksi; Sanotaan minun poloisen Syöväni kylän sikoja Tallukoita tappavani,

Jopa tunsin tullessani, Tiesin tiepotellessani, Tämän koitosen kotihin, Tämän talon tanhuille— Tunsin

Isä kulta, äiti kulta, Mies kulta, heponen kulta— Korpin kulta kumpanenki. Olut

Laulun tieän, ehk’ en laula, Oksat karsin, tien osotin, Nuorisolle nousevalle, Kansalle

Tuuvitti emo minua, Vaapotteli vanhempani, Tuuvitteli turviksensa, Varoiksensa vaapotteli. Hyv’ oli minun

Olin poika ollessani, Paimenessa käyessäni, Osasin oluen juoa, Tanssin käyä ja kisata,

Soisin päivät soitettavan, Illat tehtävän iloa; Soitteleisin mieki kurja, Itseki ilotteleisin, Vaan

Suostu metsä suolohini, Taivu talkkunaisihini, Syötä miestä mämmilläsi, Talkkunallasi taputa! Kuippana metsän

Elä miestä jouten juota, Laita miestä laulamahan; Harvoin yhtehen yhymmä, Harvoin toinen

Ka’pas muien morsioita, Kun on suuret ja soriat; Minun on pieni pikkarainen,

Viikon viivyin Wiipurissa, Kauan suolakaupungissa; Kun tulin omille maille, Jo oli vietynä

Tellervo Tapion neiti, Metsän piika pikkarainen, Ota piiska pihlajainen, Katajainen karjaruoska, Takoa

Tiirin, liirin, tengan löysin, Löysin uuen, löysin vanhan, Vanhan annoin vaimostani, Uuella

Metsän kultainen kuningas, Metsän armas antimuori, Tule jo kullan muuttelohon, Hopian vajehtelohon;

Pahoin on tehnyt linnan pappi, Maan pappi sitäi pahemmin, Kun vihki Wirottarihin,

Olin mieki miessä ennen Mieslukuja tehtäessä, Miehiä miteltäessä, Arvaeltaissa uroja; Kiskoin ma

Oi Ukko ylinen herra, Taivahallinen Jumala, Tuo kerta rajalle rauha, Suomehen sula

Pohjolainen pitkä poika, Lappalainen lieto poika, Veti virsiä reellä, Saanilla sanoja saatti.

Ukko kultainen kuningas, Hopiainen hallitsija, Ota kultainen kurikka, Eli vaskinen vasara, Jolla

Vanha sai valitun piian Voi minua mieskulua, Kun en nainut naiskuluista, Nainut

Varjele vakainen luoja, Kaitse kaunoinen Jumala, Kavioista vainovarsain, Sorkista sotahevosten! Varjele vakainen

Jo minä johonki jouvuin, Ruunun rautoihin rumihin, Sorkkihin sotihevosten, Miesten vaino varpahisin.