Hoi velinen veitoseni,
Suullinen sanalliseni,
Kieli-kasvin-kumpalini,
Kuulestamma, kun sanelen:
Harvoin on hanhet suutasuksen,
Sisarukset silmätysten,
Harvoin veiot vieretysten,
Emon lapset laiatusten,
Näillä raukoilla rajoilla,
Poloisilla pohjanmailla.
Niin joko laululle lähemmä,
Töille virtten työntelemmä,
Yhtehen yhyttyämme,
Kahta’alta käytyämme;
Laulaen sanat paremmat,
Virret soittaen somemmat.
Lähtiessä laulamahan,
Saahessa sanelemahan,
Istumma ilokivelle,
Laulupaaelle panemma,
Kiven kirjavan selälle,
Paaen paksun pallialle.
Suitamme sovittelemma,
Säveltämme säätelemmä,
Keritämmä pään kerältä,
Saamma solmun sommelolta,
Iskemmä käen kätehen,
Sormet sormien lomahan,
Lauloaksemma hyviä,
Parahia pannaksemma,
Hyvän iltamme iloksi,
Päivän kuulun kunniaksi,
Tahi aamun armahaksi,
Huomenkuuromme kuluksi.