Tuonko virteni vilusta

Pohjolainen pitkä poika,
Lappalainen lieto poika,
Veti virsiä reellä,
Saanilla sanoja saatti.
Kilahti jalas kivehen,
Saani meiän salvomehen,
Siitä sain sanoja äiän,
Koko kuorman lausehia;
Toisin ne tähän tupahan,
Kantaisin katoksen alle,
Rautaisen rahin nenähän,
Petäjäisen pienan päähän,
Kunp’ on täytyisi tupoa,
Lainattaisi lattiata.
Kun ei täytyne tupoa,
Lainattane lattiata,
Puran saanini salolle,
Virret viehkoille jakelen.

“Täytyvi tätä tupoa,
Lainatahan lattiata,
Tuoa virtesi vilusta,
Saaha laulut pakkasesta.”

Suuri kiitos, kostjumala,
Hyvän luvan saatuani!
Tokko pääsen pöyän päähän,
Kelpoan väen kes’elle,
Otetaan oluen luoksi,
Viinan luoksi lasketahan?
Kun en päässe pöyän päähän,
Kelvanne väen kes’elle,
Otettane olven luoksi,
Luoksi viinan laskettane,
Orsi juokohon oluen,
Lakehinen lappakohon,
Leppäisestä lekkeristä,
Tapin tammisen takoa!

“Miks’ et pääse pöyän päähän,
Kelpoa väen kes’elle,
Oteta oluen luoksi,
Luoksi viinan laskettaisi;
Tuoppi tuoahan olutta,
Kaksi mettä kannetahan,
Voita pannahan varalle,
Voita viisi leiviskätä,
Voita viisi, kuuta kuusi,
Seitsemän sianlihoa.”

Suuri kiitos, kostjumala,
Saatua lupasanoman!
Joko nyt ryhtyisin runoille,
Laikahtaisin laulamahan?
Piä pihti valkiata,
Jotta lauloa näkisin;
Lauloa luku tulevi,
Suuni soia tahtelevi.
Lauloa laki lupasi,
Hyvät herrat heikotella,
Lauloa hyvätki virret,
Virret kelpo keikutella.
Ruo’ilta rukehisilta,
Oluilta otraisilta.