Tähtitarha (1912)

Helsingin murteella “Kyltyyri! Kyltyyri! Kyltyyri!” Tuo huuto on Suomessa syyri, Mut mikä

En enää pelkää. Yö on haihtunut, ei mua enää hullun houreet vaivaa,

Niin on ihmis-ajatus kuin savupatsas ikään: kun se lähtee nousemaan niin ei

Ystäväni yksin lähti, jäin kuin kylmä taivon tähti katsomahan kulkuansa, muistamahan murhettansa.

Nuor’ on maani, nuor’ oon itse myöskin, varhain alkoi aamu kummallekin, näimme

Pienoinen kapakka Charlotten-kadulla! Et ole pienin sa mun muistoini kirjassa. Niin monta

Muistan maan ma pohjolassa, miss’ on kaikki nurinkurin, siellä leikin, lauloin lassa,

In ecclesiam! Sotaa etsineet me emme, rauhan tähden taistelemme, kas, kuin ratkee

Tuijotin yöhön sankeaan. Näin minä lumisen kirkkomaan, ristejä silmänkantaman päähän. Oli kuin

(Motto: “Auch ich bin in Arkadia geboren.”) Hän ensin oli pikkuinen teatterihiiri,

Ikävöi, ihminen, kaipaa kauneinta muiston ja toiveen, päiviä lapsuuden, aikoja armaita hempeän

– Ildiko, Ildiko, Burgundin ilves, miksi sa murhasit mun? – Attila, Attila,

(Eräs katkelma “Simo Hurtta”-sikermästä) Istui Irja yksin koissa, kuuli sanat kauhun, turman,

1. Oli aika, kun suuria aioin, maat taivaiksi unelmoin. Nyt istun ma

Näin ma kerran silmät synnilliset, silmät suuret, tummat, tulta-lyövät, jotka vaati kaikki

(Uudenkirkon ja Kivennavan asukkaille omistettu.) Karjalan kannas on vartiopaikka, Karjalan kannas on

Kevät kirkkahin, mitä virkkaisin, jos armahain tulis vastahain? “Älä muuta kuin sula

Kysytään kerran, kuinka en sortunut silloin, kun olin kurja, pelkäsin itseäni illoin,

Kantaatti Kaupunki nukkuu, paukkaa pakkasen harmaja henki Yön äänet hukkuu, turtuvat tuskat

(Motto: “Land skall med lag byggas.”) Maa on meillä rakennettu kilvan kieltolailla,

Sinä olet lammas ja vuohipukki minä, ja ikuisella tuomiolla onnellinen sinä. Sinulla

I Tuikkii tähdet pääni päällä: ilta lie vai aamu täällä? Kulkee mailla

Kuulkaa, kuinka kirkon kellot kaikuu kautta maiden merten: pou pau, pou pau!

Orjat, kytketyt yhteen, loukatut sydämehen saakka, ranteissa rautaiset kahleet, harteilla hallava taakka!

Maamies, mahti Suomenmaan, taas sun voimas tarvitaan, Suomessa on suuri hätä, kysytähän

Hymni (Esitetty ensi kerran Yliopiston Kalevalajuhlassa 28.2.1910) Vapaa syntyi Suomen kansa, muistaa

Maria! Miks suutelet mua, mun haaveeni haltiatar? Ma vaan olen kreivi von

Marjatan tähdet, maailman tähdet, tähdet tietäjienki, paistavat yhä, yö kun on pyhä,

Putosivat puista lehdet, pilvilöistä sateet, ei pudonnut tuskan taakka minun mielestäni. Muutti

Minkä taisin, poika parka, ja tyttö, mitäpä taisit tulelle tulisen silmän, Luojan

Ne sanoi liioin sun laulavan ja ett’ olet alaston liian ja että

Minä nään, miten isäsi muisto sun sielussas himmenee, miten itsekin himmenen siellä

Niin sinua katsoin, neiti, kuin lapsi lelua uutta, niin sinua kuulin, neiti,

Yksinpuhelu Oi, miks en syntynyt ma ennemmin, kun Hellas vielä oli urhoin

Sinäkö sanelet yöstä, sinä, auringon sikiö, laulaja laveasuinen, kantama Kalevan kansan? Mitä

Tuo tulleeko päivä mullekin kuin monelle muulle on tullut, että elämä jonkin

Kun sa naurat, nauraa sydämeni, kun sa itket, hyytyy hurmeheni, tunnen tuskaa,

Legenda Pyhä Martti, mahtava piispa, yli ratsasti Ranskanmaan, jalo alla jalkova orhi,

Rakastettu, armastettu ijankaikkisesti! Kuinka kuolis lempeni, mi nyt jo kaikki kesti? Saat

Voima mahtava, voima ankara, ken olet sa, oletko Jumala? Tulen tunnen ma

(Aino Acktelle omistettu) Salome, sa hurmasit meidät sotakirkkailla soinnuillas. Salome, sa surmasit

(Eteläsuomalaiselle Osakunnalle omistettu) Uusmaan urhot, jäämit jäykät, lapset raisun rannikon! Maassa meill’

(Juhlaruno nuorsuomalaisille sanomalehtipäiville 13.11.1910) Maa, jota myrskyt ja ukkonen lyövät, jota omat

Kuljen, kuljen kummallista tietä tähtitarhan, sadan saanut surman suitse, haavehen ja harhan.

Tarhapöllö se oksallansa oli niin viisas, viisas, koska hän ei puhunut mitään:

“Lähemmä, Jumala, sua!” “Lähemmä, Jumala, sua!” Uppoo linnamme uiva. Maailma hukkuu, katoo

Lensi aattehet aroilla niinkuin raisut villiratsut – en niitä tavannut kiinni. Keinuivat

Turha sun mulle on kaunaa kantaa, retkeni rientää jo taivahan rantaa, kohta,

Ystävät, ystävät, ette te saavuta mua, ain olen siellä, mistä ei etsitä,

Hapses jo harmeni, vanha Täti, etkö jo levätä voisi? – “Hoitelen lapsia

Pikakuva Lentävi vanteet ristin rastin, ilmassa leikki ja laulu soi, kuuluvi pajatus

Vapaata miestä vangita ei voida väkivallalla, ei kalvalla, ei kahleilla, ei mahtisanalla;

(Viipurilaiselle osakunnalle omistettu) Minkä liitti luonnon Luoja, ei sitä ihminen erota. Yks

Salamat välähtelevät yössä mieleni pimeän, sinkoovat siniset liekit tuskieni tuntureilla. Näen hengen