Titanic

“Lähemmä, Jumala, sua!”

“Lähemmä, Jumala, sua!”
Uppoo linnamme uiva.
Maailma hukkuu,
katoo kaikki jo kuiva.
“Lähemmä, Jumala, sua!”
Aukee allamme syvyys,
laulumme lakkaa,
päättyvi pahuus ja hyvyys.

“Lähemmä, Jumala, sua!”
Nyt ei tuoll’ ole ero,
liet rikas, köyhä,
tuhma tai maailman-nero,
“Lähemmä, Jumala, sua!”
On joka usko nyt vapaa.
Yksi on varma:
huomen meitä ei tapaa.

“Lähemmä, Jumala, sua!”
Vaivumme vitkaan ja varmaan,
yllämme tähdet,
vierellä jäävuori harmaa.
“Lähemmä, Jumala, sua!”
Tyynet on taivahan pielet,
tyyni on meri,
tyynemmät meillä on mielet.

“Lähemmä, Jumala, sua!”
Ei hätämerkkimme auta,
ei sana sähkön,
ei valo, ei tuli, rauta.
“Lähemmä, Jumala, sua!”
Ei anovaisina armon,
suorina seisten,
patsaina paatisen tarmon.

“Lähemmä, Jumala, sua!”
Soittaen sorrumme, veikot.
Meilläi on vaimot,
meilläi on lapsoset heikot.
“Lähemmä, Jumala, sua!”
Yksin on kuoltava kunkin.
Auta ei mua,
jos näen suistuvan sunkin.

“Lähemmä, Jumala, sua!”
Siteet sielujen katkee,
ihmiset eroo,
rakkaus, ystävyys ratkee.
“Lähemmä, Jumala, sua!”
Kulkeva kuu on ja päivä,
meiltä ei koskaan
häipyvä kuoleman häivä.

“Lähemmä, Jumala, sua!”
Seisomme polviin jo veessä.
Kumppani, soita,
soita kuoleman eessä!
“Lähemmä, Jumala, sua!”
Soi tuhat-ääninen kuoro.
Jäävuori vastaa:
huomenna toisten on vuoro.

Lähemmä, Jumala, sua!”
Tyhjyys yllä ja alla.
Hyinen on meri,
hohkaa maailman halla.
“Lähemmä, Jumala, sua!”
Huulemme hyytyvät torviin,
soitamme sentään,
huudamme kohtalon korviin:

“Lähemmä, Jumala, sua!”
Tuo elon kaiken on tunnus,
on joka teon,
on joka tehtävän punnus.
“Lähemmä, Jumala, sua!”
Vaipuu nyt Salliman vaa’at,
lienemme hienot,
lienemme halvat tai raa’at.

“Lähemmä, Jumala, sua!”
Kuole ei kauneus, joskaan
täyty ei kaipuu,
pääty ei etsintä koskaan.
“Lähemmä, Jumala, sua!”
Ihmisen kunnia soikoon,
ihmisen voima
voittaa kuolonkin voikoon.

“Lähemmä, Jumala, sua!”
Laineet jo päällemme pauhaa –
“Lähemmä, Jumala, sua!”
Soitamme ihmisen rauhaa –
“Lähemmä, Jumala, sua!”
Ihmisen kunnia olkoon –
“Lähemmä, Jumala, sua!”
Ihmisen ihanuus tulkoon –

Eino Leino