Tarina suuresta tammesta (1896)

On uljahin korallilinna meren pohjalla myrskyisen ja linnassa valta-istuin se päilyvi päärlyinen,

Muinaisuuden mustan yössä, Pohjolan ajan alussa, aaltosi ulappa aava yli suuren Suomenmaan.

“Sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto.” (Suomal. sananl.) Kerran illalla Kalevan kansa

“Läksi puut ylenemähän, vesat nuoret nousemahan, kasvoi kuuset kukkalatvat, lautui lakkapäät petäjät.”

“Ja quin keuekyluö kyluettin, silloin vkon Malia iootijn.” – (Agricola) Tullut oli

Tänne miehet, tänne miekat, tänne tapparat tuliset! Lännen jouset, lännen joukot tuulen

“Ja on kuin ilma uusi taas hengähtäis yli maan.” (Paavo Cajander) Jo

Terve päivä Pohjolahan, terve Suomehen suvinen aika! Terve lepikot lehtimään, terve käköset

Tää kansa on kuin kaupunki, min tornin kello seisovi, ja aikaa kysymähän

“Puhu tuuli purjehesen, ahava aja alustal” (Kalevala XXIX) Tule tuuli, tuui purtta,

Saapui kansa Auran suulle, poikki Pohjan tiestä, saapui sata jousikättä, tuhat miekkamiestä,

Näin oli synty Väinämöisen, rotu rohkean runojan: Meren laajan suuri sulho kaihosi

Te seisotte keskellä keväimen kuin kaislikko mennehen kesäinen, joka lahden rannassa säilyi

“Kansa outoja anoopi, ikävöitsee ilma kaikki.” – (Salamnius) Ja silloin Suomen tietäjä

“Arvon mekin ansaitsemme Suomen maassa suuressa.” (Jaakko Juteini) – Mutta häipyy hetket

“Yksi mieli, yksi kieli, siin’ on suoja Suomenmaan.” (Oksanen) Jo silloin Wäinön

“Oi joutuos Wäinämö vanha luo kaihovan kansasi taas, nyt Suomessa suuri on