Uudempia lauluja

Koska piämmä häitä, Elkäm’ unohtako näitä Hyppimiä, tanssimia, kun on vanhuuesta tapa!

Hoi on, hoi on, huolettaa ja hulluksi taian tulla; Kultani on vallattuna,

Minä olen Suomen neito, Suomen koria kukka, Moni poika minua jo houkutteli

Minä seisoin korkialla vuorella, Viheriäisessä laksossa; Näin, näin minä laivan seilaavan, Kolme

Tuoll’ on mun kultani, ain’ yhä tuolla, Kuninkahan kultaisen kartanon puolla; Voi

Itkettää ja surettaa ja huoleksi tahtoo tulla, Muill’ on koissa kultasensa, eikä

Kultani kukkuu, kaukana kukkuu, Saiman rannalla ruikuttaa; Ei ole ruuhta rannalla, Joka

Löytyvi kultaa kupiksi, Jos talonpoika tahtoo, Hopeeta housun napiksi, Ken kaluksi sen

Hyvästi kultaseni, hyvästi kultani!— Mun lähteä nyt täytyy pois kotimaaltani. Mun täytyvi

Illalla istuttiin istumella, Murehest’ ei mitänä tietty; Va rallalla ra, va ralla

Läksin hevosen ostoon, Senki kovaan kostoon; Oli mulla rahoja säkki, Tuli sitte

Astelin kaunista kangasta myöten, Heliätä rannan hiekkoa myöten. Poro minun pölysi polvilleni,

Eipä mene mielestäni, Eikä muistosta murene, Armias ihana aika, Jona lauloin ollen

Ah voi kuinka kauhiasti suru vaivaa mieltäni, Kun mun täytyy lähteä ja

Nuori mies kihlasi morsiamen, Otti oman kullan, Meni sitte vieraille maille, Lupasi

Kirotut olkoot sormet, joill’ oven avasit, Kirotut käsivarret, joilla minua halasit! Kirotut

Poika. Sen mä olen laulanut ja laulan kaikkein kuullen: Tule tänne likka

Läksin minä kesäyönä käymään Sihen laksoon, kussa kuuntelin päivää, Kussa lintuset laulaa,

Syämestäni rakastan sua elinaikani, Jos kohta onki turha jo kaikki toivoni. Et

Onneton olin minä ollessani, Onneton tähän kylään tullessani; Onnettomaksi olen minä luotu,

Näin minä unta maatessani, Varpusen panevan oltta; Munankuori oli kuurnana, Ja tuohta

“Mistäs tulet, kustas tulet, Poikani iloinen?”— “Meren rannalta, meren rannalta, Äitini kultainen.”

Oli minullaki ennen ystävä, Nyt on mulla vihamies. Toinen istuu jo kultani

Pois pitää mennä ja hyvä kylä jättää, Ei nyt enää tämän kylän