Hyvästi kultaseni, hyvästi kultani!—
Mun lähteä nyt täytyy pois kotimaaltani.
Mun täytyvi nyt mennä merille kulkemaan!
Ja sinua, en tieä, jos näen millonkaan.
Lahella laiva pieni minua outtelee;
Se mulla kotimaani ja tuttavani lie.
Se kotimaani mulla ja tuuli kultani,
Ja aalto armahani tahikka—surmani.
Jo ennen monta miestä se meri petteli,
Ja monen kullan silmät vesille jätteli.
Vaan ellös mua surko, jos ehkä kuolisin;
Sä suotta kaottaisit ikäsi kaunihin.
Kun kuulet kuolleheksi, tee risti rantahan,
Ja aallon luomat luuni ne peitä santahan.
Ja ota pieni ruusu ja laita kasvamaan,
Käy sitte kesäilloin välistä katsomaan!—
Kun ruusu kaunihisti kesällä kukostaa;
Se rakkauteni kuvan eteesi muovostaa.
Hyvästi vielä kerta, hyvästi ystävä!
Ei suremaan nyt auta, vaan täytyy lähteä.