Minä seisoin korkialla vuorella,
Viheriäisessä laksossa;
Näin, näin minä laivan seilaavan,
Kolme kreiviä laivalla.
He laskivat laivan rannalle,
Kävit maallen astumaan;
Ja se nuorempi kreiveistä kaikista
Tuli minua kihlaamaan.
Hän otti sormuksen sormestaan,
Ja se oli kultainen.
“Katsos nyt, minun piikani ihana,
Sinä saat tämän sormuksen.”
“En ota minä ouoilta sormusta;
Mua kielsi mun äitini.”—
“Ota pois, pane sormus sormeesi,
Sitä ei näe äitisi!”
“Mihin panen minä nyt tämän sormuksen,
Ettei minun äitini nää?—
“Sano: laksossa tuolla kun kävelin,
Tämän sormuksen löysin mä.”
“Elä neuo sa minua valehtelemaan,
Sen äitini ymmärtää;
Paljo parempi on minun sanoa:
Olin nuoren kreivin sylissä.”
Ja se ilta oli lämmin, ihana,
Ja linnut ne lauloivat,
Keto allansa kaunis ja vihanta,
Kukat keolla kasvoivat.
Likka istui kreivinsä sylissä,
Moni muistui mielehen;
Yö joutui ja päivä oli laskenut,
Hän nukkui kreivin vierehen.—
Aamulla koska likka heräsi,
Hän oli ihan yksinään;
Pois oli laiva lähtenyt rannalta,
Pois kreiviki vierestään.
“Voi, voi mua vaivaista piikaa!
Kuinka onneton nyt minä lien;
Ota pois meri, vie tämä sormuski,
Mitä tällä mä käessäni teen.”
“Nyt näen mä sen ehkä myöhään,
Että muita hän rakasti,
Minun jätti surussani itkemään,
Ja viekkaasti vietteli.”