Syksyn synketessä
…kyselen, mykkä on taivas, maa. Virrat, järvet, ah, jäähtykää! Tulkoon Tuonen ja tyynen sää, syksyn en kukkia siedä, koska en koskaan häntä nää. Kuolkaa, kuolkaa, ah, metsät, puut! Tulkoot talviset,…
Haun tulokset termille: syksy
Hämärissä
…laidalla laulupuut, voi, kuinka ne kuiskivat silloin sinivuokot ja siskot muut: “Varo syksyä, valkea neiti, ja kummejas kuulekkin!” Ei tyttö se kummeja kuullut, meni syksylle sylihin. Mut saipa ne siskot…
Aleksis Kivi
Syntyi lapsi syksyllä – tuulet niin vinhasti vinkui – tuult’ oli koko elämä, nähnyt ei kesää, ei kevättä, eli vain syksystä jouluun. Syksyn lapsilla kiire on – päre pihdissä sammuu…
Syysmetsässä
Oi loistoa syksyn metsän! Oi kirkasta voimaa sen! Ylt’ympäri ruskeat rungot läpi havujen vihreyden, märät, kiiltävät lehdet mullassa ja kostea sammalmaa, – en mitään maailmassa voi siten rakastaa. Joka ainoan…
Pihlajan alla
…päivä pois ja taas olis suukkossää.” – – “Ma muistin syksyä synkeää, kun harmaja taivas on, kun nurmen kukkaset peittää jää ja metsä on lauluton. Ma elämän syksyä aattelin, kun…
Soutelemassa
…kaunis on ja armas on kevään aika, mut syksy ja vanhuus synkät on, kun poissa on valheen taika. Näät tuoksut ja laulut ja kukkaset ja onni ja lempi ja nainen…
Meren kaupunki
I Näitkö suuren näkinkengän kerta? Tunnet kaupungin kuin raakunkuoren, jonka halki meren henki puhuu huminalla iankaikkisella. Kaunis on, kun kesäpäivä painuu, kauniimpi, kun syksy puita punaa, kaunein on se kaikista,…
Kuollut kukka
…vaikeampi kuin on kuolon polku? – Raskahampi syyttömälle elon raaka kulku. Syksy maita matkustavi, etkö saa jo rauhaa? – Sydämeni syksy-yössä ikilieskat roihaa. Autio on aho öinen, etkö etsi hukkaan?…
Isän kuollessa
…Ja silloin armasta taattoain ma muistelin murhemielin ja silloin lietoa kanneltain ma kaiutin kaihokielin. Ja lauloin onnea lapsuuden, sen uskoa, uinailuita – kuin syksyn siirtyvä leivonen suvilempeä, laulupuita. III Kylmä…
Öin ja päivin
…sinulle; liemme luodut toisillemme, meitä ei ikä erota, erottavat entismuistot, tuskat tunnetun elämän. Vaiko kaksin kahlehtivat? Öin ja päivin, illoin, aamuin tuota aattelen alati pihlajata kukkivata syksyn synkeän pihoilla, maata…
Lapin tarkka 1-8
I Tuikkii tähdet pääni päällä: ilta lie vai aamu täällä? Kulkee mailla kukkalemut: syksyn lie vai kevään kemut? Häilyy kuutamossa huntu: elämän vai tuonen tuntu? Kova kaikuu kannel ajan: alkavan…
Tai en itkis ollenkaan –
…yksin vain tuuditellen tuskiain; Puhtehilla syksy-illan lohdun langat kehrättäis, kuuhut kultais pirtin sillan, sirkat yötä ylistäis; – hiljaa honkain huminoiden, hiljaa lahden laulun soiden äidin armaan sylihin pääni raskaan painaisin,…
Erotus mielillä
…Aamun armas aurinkoinen. Mitenpä poloisten mieli, Kuten allien ajatus?— Niinpä se poloisten mieli, Niinpä allien ajatus, Kun syksyinen yö pimiä, Talvinen on päivä musta; Minun on mustempi sitäi, Synkiämpi syksy-yötä….
Käkösen taru
…sa kumman kuullut, että käkösestä syksymmällä tulee haukka julma, pääskyn surma?» – – »Olen kuullut, mutta tuot’ en usko», väitti Tilta, »onhan mahdotonta, että käestä, mi kevään kaiken kukkuu hellästi…
Olin nuori
Olin nuori ja onnehen luotin, sulosilmien lupauksiin, petin itseni, järkeni juotin utuhienoihin unelmihin. Opin taas kevätlaulujen nuotin, jonk’ kerran jo unhoitin, näin kesästä unta ja uotin – niin syksyhyn heräsin….
Olkoon niin!
Jo puiden varjot pitenevät maassa ja päivä kuolee syksyn pilvihin. Niin illan hämärässä uhmakkaassa taas mennyt aika palaa takaisin. Oi, mikään aika ei voi koskaan kuolla. Alati, tajuntasi tuolla puolla,…
Aurinkoinen aamu
Vasta tänään säihkyssäsi, aamu, huomaan hiljeten, kuinka kuultava on käsi: päivä paistaa läpi sen. Syksyn kuina vuoteessani maailmoita menetin. Ihme – tänään kaukaistani muistan mielin iloisin. Kävellä jos aamun paloon…
Uni lähti
…kulki, jälleen ilo silmissään. Heleään päivään nousi nurmirinteet siellä, vuoritiellä. Eikä koskaan jalka väsynyt. Syksyn ruskoon hetken hauraan hohtaa aamutähti. Uni lähti. Taudin aave sisään astuu nyt. 18.11.1935 Saima Harmaja…
Kuun lapset
…ovilla, kuin oli olla Kuun povella, Kuun on kummuilla levätä luona talven tuttavamman, syksyn kylmänkin sylissä, sydän-yössä ystävässä, onnessa oman elämän?” Kuulevi lakean laulun Kuun lapsi kumea-rinta, päänsä painavi poloinen…
Impi ja pajarin poika
Istui impi lähtehellä, vieritti suruista virttä päivän mennessä majoille, kesähiilun himmetessä, syttyessä syksyn lampun, pohjan tähden tuikkehessa. Huone honkainen humahti, kangas kultainen kumahti, syöksähti sylistä illan tuo kaunis pajarin poika…
Räikkö räähkä
Tuo turilas, Räikkö räähkä, neuvoi tien viholliselle, kahden kallion lomasta, syksy-yönä hiljaisena; teki sen henkensä hädässä. Polttivat kylän poroksi, surmasivat suuren kansan. Yks on pirtti polttamatta, se on pirtti Räikön…
“Se kuitenkin liikkuu!”
…syli; mut yli haudan, kuolemankin yli käy vapaus, jolle sykki sydänkulta, se elää, henkii, vaikka painaa multa, se palaa liekin lailla syksy-öissä, tyrannit pelkää, mutta kansain töissä se kuitenkin liikkuu!…
Hautojen keskellä
…kuolema kullallensa, syksykö valkeelle vaimollensa, Talvettarelle – niin hiljaist’ on keskellä hautain. Kohden laulua kuljin ma. Ken oli kumma laulaja? Näin minä miehen yksinäisen istuvan juurella ristin jäisen, polvilla kannel…
Veljesvirsi
…muinaisia, tulta taattolan takassa, maita maamon kukkivia, ihanuutta talvi-illan, suvi-aamun armautta, kesän kerkeän menoa, syksyn synkän saapumista; kuinka paistoi kuudan valju hangille helottaville, kuinka paahtoi kultapätsi heinän nuoren helpehille, kuinka…
Kuolemattomuuden toivo
…syy: “Kesät kulkee, talvet vaihtuu, syksyt seuraa toisiaan, kerran viime hanget haihtuu, astut itse alle maan. Kukkii pääsi päällä kunnas, kulkee ihmisheimo uus. Mik’ on miehen menneen lunnas, kuolleen kuolemattomuus?”…
Punainen neilikka 1-7
…tulinen kukka yössä syksyn synkkä-tuoksun. Huokui hulluuden janoa: pää sameni, aivot päihtyi, juopui järki, luopui tunto, paloi pätsi päälaella, takaraivossa rovio, silmät selvänä tulena, vallaltansa valkuaiset, suonet kaikki suihkamassa, pallea…
Niniven lapset 1-3
…mielen viisaudella. Maailman tyhjän antoi Herra meille, me täytimme sen ihmisneron voimalla. 3. Syksy on tullut ja syysviljat huojuu, raskaina rypäleistä puun-oksat nuojuu. Aik’ on syödä, juoda, aik’ on naida,…
Proloogi Tampereen teatterin avajaisiin
…Näin ma tähden lentäväksi, lensi suoraan sydämeen, käen kuulin kukkuvaksi yli syksyn synkän veen, tunsin posken tulta saavan, poven käyvän kukkasiin, – tiesin tuosta: taitehelle, jumaloille juhlittiin. Suur’ on taiteen…
Lapin kesä
…suuret aatteet, teitä tervehdän! Oi, tänne jääkää, tehkää täällä pesä, jos muutattekin maihin etelän! Oi, oppi ottakaatte joutsenista! Ne lähtee syksyin, palaa keväisin. On meidän rannoillamme rauhallista ja turvaisa on…
Unta
…uskonut paljonhan elämässäin, joka ollut ei näinkään hyvää. Mitä huolin, jos huomenna jällehen on maa musta ja murheessa kuusi – tai ellen ma syksyhyn heräiskään, vaan eessäni ois kevät uusi?…
Mierolaisen joulu
…mun ainoat, mun armaat, te syksyn tunteet synkeät, te mieron katseet karmaat! Ma myöskin kanssa tuttavain tään illan tahdon olla – ne saapuu, saapuu sadoittain, ne joutuu joukkiolla. Ne kasvaa,…
Kadotettu ystävä
…Ja ystävyyden ylle laski jää kuin syksy-yönä lammen hyytää halla, ei hyytäjää, ei hyytämistä nää, mut aamull’ aalto itkee ikeen alla. Ma jouduin joutorahvaan tungokseen, ma eksyin, outo, elon markkinoille,…
Kuin musta ja valkea –
…niin onnen aamu ja ilta mun päiväni päärmiä purppuroi. Kuin kuolon ja elämän immet syyskuutamon kullassa leikkiä lyö, niin syksy mun sieluni yössä jo kerkeän kevään kukkia syö. Eino Leino…
Maantiellä
…emovainaa, minkä mieltä yhä muisto murhien painaa. Yksi mietti kavaluutta ystävän armaan, toinen suri syksyä sydämensä harmaan. Orpo itki emoa ja murhamies rauhaa, kaikki kaipas kotia ja lapsuutta lauhaa. Ei…
Vanhoille
…ja tuuloset tuoksui vaan. Niin lietona lehtojen helke soi, niin vienoja viestejä tuuloset toi ja perhonen silkkisiipi yli kaislojen karkeloi. Mut joutui syksy ja synkät säät, sai kylmät ilmat ja…
Minä pyy pesätön lintu
…ranta; On kun syksy-yö suruinen, Pimiä kun talven päivä. Olin ennen kun olinki, Olin kun omenakukka, Tahi tuores tuomenkukka; Olin mansikka mäellä, Punapuola kankahalla, Koppelo eroon ko’issa, Tavi taaton kartanolla,…
Syyssäteitä
…ja kantelo pyhä soi helisten täydellä voimallaan, veet veisaavat myötä ja kuuraiset puistot, ja mieleni muistot pian peittävät minulta taivaan ja maan. Noin laulaa ne sätehet syksyisen mielen: “Sun soittosi…
Sininen lintu
Se lauloi sininen lintu: “Ihmis-, ihmiskullat, kuinka teiss’ on tuhma tieto autuudesta elon! Kuinka nousta nuori kukka voisi vanhan mieleen, suven henki heilimöidä syksyisessä puussa? Suljettu on suuri onni, taivas…
Suomen messut
…murhein pellot perkattiin; murhe särkyi säveliksi, sävel syöpyi sydämiin, sävel synkkä, syksy-öinen, sentään lämmin, lempeä, niinkuin kesäpäivän lasku, hehkussansa hempeä. Suomen suru, Suomen soitto, Suomen riemu, Suomen työ! Siin’ on…
Kuusenlehvä
…orjakansan vapaus. Katkes kahleet sortovallan, koska korpi liikkui, Suomenmaassa Suomen kuuset kimmahti ja kiikkui. Kerran syntyi Suomi vapaa, niinkuin syksy-yöstä syntynyt ois heimon sydän hengestä ja työstä; kerran suurtui Suomi,…
Vapauden vilja
…sänkeä keltaista astuu, jo mielessä ehkä ens-syksyiset sadot, hän vaieten miettii, mi hällä on vastuu, jos tyhjät on talviset riihet ja ladot, mut katso, nyt äkkiä silmänsä kastuu, on kuin…
Sydänkesän laulu
…kesä meitä vie, se vaikk’ ois sydämeni syksyn tie, kun kaikki kuihtuu kukat, laulut lakkaa; ja koska päättyy päivät katkerat, ma muistan, kuinka kukki unelmat, kohosi laulun kokkovalkeat: sua muistan…
Kalevan poika
…veljelleni.” Tuop’ oli Armi antimuori istui aitan portahalla, lauloi hän lajinsa virren, sukuvirren suomalaisen: “Kerran ne kesät tulivat, kerran keikkuen menivät, koska yhdessä elivät emon yhden kantamoiset; tuli syksyn synkät…
Hakkapeliittain näyt
…ovi kallellaan, paja painumassa jo alle maan, myös saunan kiuas on kitkuinen, taus rikkinäisenä ritkui sen, vesikaivo vyöryvi sisäänpäin, tuvankatto vuotavi syksysäin, ken niityt niitti, ken kasket kaas, on sydämelläin…
Kutoi kangasta elämä
…vain isien maata, kohotti kotoisen kansan mainehesen, kunniahan. Kutoi kangasta elämä vaskiloimin, valtaniisin, polki vaivan polkusimin, synketessä syksy-illan. Katsoi miesi miettiväinen: “Mitäpä kutonet, kumma, täyttymystäkö tekoni vaiko tarmon taittumusta?” Vastasi…
Anterun surma
…sanoa: “Et ole oma uroni, Olet huorien hosuja, Väärtivaimojen väjyjä.— Laitoin kaunoni kalahan, Luotuni lohen perähän, Ainoseni ahvenehen, Kesän tuopi suuret hauit, Talven ruskiat reposet, Syksyllä oravirihmat.” Anterus ylinen yrkä,…
Inkerin sulhot
…keseä, Ynnä syksyä yheksän, Talvikausi kymmenettä; Kunsa kuulet kuolleheni, Kaiketi katoneheni, Otiakos uros parempi, Elkösä pahempatani, Elkösä parempatani; Ota muutoin muotohittes.” Eirikki vähä ritari Valhekirjat kannatteli, Valhekirjat kiiruhulta: “Lalmanti on…
Neljäs ulottuvuus
…Ja kuinka paljon ystäville saikaan mun suuni puhutuksi puhumatta. Ja hengen kahleetta ja sitojatta ma syksyt, keväät, kesät itse luon. Jos tahdon, taivaan kaikki tähdet tuon ja auringotkin lahjaks sydämelle….
Suven mentyä
Jo luumupuiden oksat värittää hedelmän punertuvan hehku vieno, ja yli nurmettuneen mullan jää omenan tuoksu iloinen ja hieno. Mut suven jälkeen liian autuaan, min kultaan vaivuin tajuttomiin asti, nyt syksyyn…
Koivu ja tähti
…kukkaissaatto hymyn-autuas jäi sydämeeni, hengähdellen siellä suloista, syvää elämäänsä vielä, kun syttyy syksyn tähti kuulakas. En pelkää viestiäsi, taivainen. On ehkä aukeneva tietön syvyys, mut suojani on suven suuri hyvyys….
Immen unelma
Unta ihmeellistä uneksuin mä kerran syksy-yönä; taivahalla paistoi kuu alasvuodattaen metsihin ja maahan koljon valon. Riutumuksen kelmee yö, jonka synkee muoto poveheni painui yksin käydessäni vuoteen lepohon. Tuonne tänne siinä…
Atalantta
…kaukana.” Pimeä ja pilvinen oil syksy-ehto; linnan kuusistossa koljo pohjonen huokaeli. Sillon tuho linnaan riensi, Atalantan kovan onnen hetki löi. Kuului vaskitorven törisevä ääni, huuto hurjain miesten; aukimurrettiin portit, ovet;…
Pohjatuuli (toisinto)
…Siinä seisoo onnellinen nuorukainen katsoo kohden kultalansa ääriä, pohjoiseen hän kauvan katseleevi. Viimein siitä luoteiseen hän silmän kääntää: näkee Kalkion, sen synkät suot ja luhdat, ahot hallaset ja syksyn keltalaaksot….
Lintukoto (toisinto)
…sinisilmänen päin nurmehen kuin väikkyis ikävyyden syksy-ilta riutuvainen ympärillä lapsen viattoman mielen. Mitä mietiskelee vieno aatos? Miksi alas kallistuuvat heidän päänsä? Miksi alakuloisesti uneksuen tuijottelee katsantonsa kukkasnurmeen? Ei he vastausta…
Pohjatuuli
…ja hirveet lohikäärmeet. Ankarasti Tapiolan kannel kaikuu, lempeen koivun seppele, se kellastunut, alas riistotaan ja sinkoilevat lehdet ympär avaruutta, koska syksyn myrskyt pauhaa, riehuu, kosket kuohuvina jyskyy, paimen-savu niitun kantoselta…
Kultaisia lehtiä
On tullut aamu, jota odotin. Syyspäivä paistaa sätein kultaisin, ja helenevä, harveneva puisto taas sydämeeni koskee niinkuin muisto sen syksyn, jok’ ei palaa takaisin. On ihmeellinen heinäkuinen puu, kun syvää…
Härkä-Tuomo
…viimein kotihinsa astelemaan päätyy. Niin hän vietti juhlan ehtopuolen keral härkiensä härkähaassa, toverinsa elon kannikalla. Mutta kerran Tuomon käyskellessä kirveinensä salos myöhän syksyn, tuli teurastaja taloon, tuima verkatakki herra. Kysyi…
Ruskea sisar
Kun on apea syksyilta, kun on sumua kaduilla, olen usein unessa nähnyt sinut, siskoni ruskea. Jo on syttyneet palavat tähdet yli saaresi kaukaisen. Meri nauttien rannoilla huokaa maan tuoksua hengittäen….
Kylmä ilta
Kesken kesää syksyn valju valta; hohkaa kylmän henki kaikkialta, hallatuulen hammas luihin puree, metsä, järvi murheellisna suree, saaret seisoo liikkumattomassa ikävässä ikiharmajassa, puhuu kuolemaa jo puiden tohu, uhkaa kadotusta korven…
Elämän koreus
…lähden, itken niinkuin syksy-ilta peittyessä pohjantähden. Rakastan ma raivoon saakka tähteäni omaa tätä, elon joka ilmausta, maata sydän-sykkivätä. Rakastajan lailla eroon kerran elämästä tästä: ikihyvästit kun heitän, vielä nautin elämästä….
Kanervakankaalla
…syksysen taivaan all, kosk korkea Pohjola tulta lyö ja loistavat tuhannet tähdet. Tähtien joukkoa katselee ukko, tyyneesti miettien: onko ne kynttilöi taivahan häistä, salista loistavast, tai hurskaitten kirkkaita henkii täält,…
Pilvilaiva
…tarkoitin. Muistui viimein mieleheeni aika, minkä vietin kototantereil seuras armahimman nuorenimmen; povel viattomal vietin sen. Sillon ikävyys kuin iltapaiste, vuorten jyrkis syksy-iltana, sydäntäni raskahaasti painoi; immen luoksi tieni käänsin taas….
Ikävyys
Mi ikävyys, mi hämäryys sieluni ympär kuin syksy-iltanen autiol maall? Turha vaiva täällä, turha onpi taistelo ja kaikkisuus mailman, turha! En taivasta mä tahdo, en yötä Gehennan, enp’ enään neitosta…
Ruijan rukous
Onnen viimeinen, vihanta muisto, tarun hohtava talvipuisto, syksyn kuurainen kukkariuku, keväthangilla hopeatiuku, pulkka puikkiva, maassa härmä, kivi tahkottu, kimmel-särmä, tähti, katsova syvään kaivoon, hulluus, iskevä urhon aivoon, runo, raikuva tuonen…
Paimentytön kesä
…sattui poika metsämatkoillansa, väsyneenä viereen immen istui, istui siinä kaiken kesä-illan nauratellen neittä kainokaista. Pojan mentyä taas impi itki, eikä tiennyt vielä, miksi itki. Joutui synkkä syksy, sade-ilmat, kuihtui kukat,…
Ensi lumen aikoihin
…mä nähdä sain, heti leimahti lempi mun rintahain. Kesä-yöhyet vienot me lemmimme niin, mut syksyllä sitten me erkautiin. Vain muistomme hienot ne säilyivät – kunis uutehen lempehen häipyivät. Eino Leino…