Ajatar (1920)

Miettehet kummat kulkevat mielessäin kuni tuulien tuvat, muistelot tummat, aikojen ammoin menneiden

Me olemme vanhaa, vakaata verta, on meilläkin ollut maa vapaa kerta; se

Tunnussana: Kaikkien maiden sivistyneistöt, yhtykää! Yö uhkaa. On pelko. Mut kellä on

(Hollannin pienen, mutta henkisesti suuren kansakunnan ynnä sen jalojen oikeus-oppineiden kunniaksi kirjoitettu)

(Helsingin Suojeluskunnan Ikämiespataljoonalle) On kaunista kaatua maan eestä varhain, mut sentään sen

On kylmä ja kirkas tähti-yö. Veet himmeät laivan laitaan lyö; ylt’ympäri huokaa

Tampereen valloituksen muistoksi Kuusenlehvä, lemmenlehvä, isänmaamme päivä! Milloin näyt, niin häipyy Suomen

(Suomen “Lotta Svärdien” kunniaksi omistettu) Näin taru kertoo: Rooman rohkeen aikaan siell’

Se on maailmanpalo, hyvät herrat. Se talo, joka palaa, on mennyt jo

(Suomen Tasavallan armeijan järeälle tykistölle omistettu) Ja koska me kurkkumme aukaistaan, me

Eversti Kalmille omistettu Saapuu vuosisatain yöstä joskus viesti miesten työstä, jotk’ on

Suomen Tasavallan itsenaisyyspäivänä 6.12.19. Sua muistamme ain, pyhä syntymämaa, mikä lieneekin toimemme,

(Mestari Ilja Rjepinille, suurelle taiteilijalle ja Suomi-ystävälle omistettu) Kuin Volga, kuin Volga

Kun aika kaikki pahempaan vain kääntyy, kun ahdistuu ain yksilöiden olo, kun

(Suomen olympialaisille voittajille omistettu) Henkensä heittäjä tai elon antaja syntymämaalle, kauan saakohon

Juhlaruno Ensi kerran Suomen suku esiin astuu omin töin, orjaellut vuosisadat, surrut

Samat meille on soinehet Salliman kellot, Meill’ yhteiset olleet on orjuuden pellot,

Voi löytää riemun rikkaamman ja runsahamman huvin, myös murheen ruusut mustemmat, ken

On ollut kansa outo kaukana, on ollut maa ja suuri valtakunta, vaikk’

Jos Unkari vetoo Suomen puoleen, niin Suomi joutuu suruun ja huoleen: me

Ei silloin paistanut päivän kulta, kun puhkes kukkahan Suomen puu, jäät järkkyi,

(Turun tulevan Suomalaisen Yliopiston kunniaksi kirjoitettu) Oli aika kerran, oli hetki Herran,

Ajan ei meri tyynny, sen syysmyrskyt myrää, tulet Kalevan kaameat taivaalla palaa,

(Ministeri Sokolnickille omistettu) Surun laps olet, Puola, vaan maailman suola, kun Europan