Eversti Kalmille omistettu
Saapuu vuosisatain yöstä
joskus viesti miesten työstä,
jotk’ on olleet entisiä,
sankareita mennehiä,
urohia kansan kahden,
kahdenpuolen Suomenlahden.
Minkä teitte, varmaan pysyy.
Kerran Eestin heimo kysyy,
myöskin suku Suomen puolen:
elänkö ma vaiko kuolen?
Silloin tulee kansaa kaksi
toisillensa tuttavaksi.
Eikö riitä? Milloin saamme
liittoon meidän kahden maamme?
Rakas, rakas heimokunta,
josta nähtiin suurta unta,
eikö koskaan Pohjan mailla
yhdy muiden lasten lailla?
Murhe mielen täyttää. Eri
meill’ on kieli, sama veri.
Herra Eversti! Ma teille
laulan niin kuin kyyneleille,
jotka silmän täyttää multa:
valkkakaatte Walkin tulta!
Eino Leino