Äiti ja lapsi
Mökki matala on kankahalla; kenen kurjan asuinmaja tää? Vaimo köyhä, raukeneva sairas
Aleksis Kivi
Anjanpelto
Läksin markkinoille Anjanpellon syyskuun päiväl armahal; ihanasti vaalea ja tyyni taivas päälläin
Atalantta
Päiviltä jo kauvas poiesvierineiltä onpi kertoelma Atalantasta. Seisoo linna alppein rintehellä, korkeal
Eksynyt impi
Metsään keltakiharainen impi asteleevi kanervaisel maall; kohden taivast otsa puhdas välkkyy katsannossa
Ensimmäinen lempi
Käy nuorukainen synkeess’ Metsolassa, pylvässaliss’ kaikuvass’; kiväärii kantaen hän kiiteleevi halki sinisaloen,
Eskon häälaulu
(näytelmästä “Nummisuutarit”, 1864) Häätoimis kaik’ hyörii ja pyörii, mut murheissa neitonen käy;
Hannan laulu
(näytelmästä “Karkurit”, 1866) Äitiinsä etsei lapsi, itkien kauvan hän etsei, tok’ viimein
Härkä-Tuomo
Kasvoi uros urhee Kaimalassa, Tuomo, emäntänsä heimolainen; teki työtä, uhmaili kuin peikko;
Helavalkea
Vuorella kaikuuvi riemu ja soitto Helluntain kelmees yössä, ilosest karkelee nuorison liuta
Ikävyys
Mi ikävyys, mi hämäryys sieluni ympär kuin syksy-iltanen autiol maall? Turha vaiva
Immen unelma
Unta ihmeellistä uneksuin mä kerran syksy-yönä; taivahalla paistoi kuu alasvuodattaen metsihin ja
Impi iltana
(runon “Tornin kello” toisinto) Tiellä impi ihanainen onnellisna astelee, hengittäen illan tuules
Impi ja ryöväri
Asui miesi, kasken lanko, ilosella aholla; ilon saattoi viertovanko ja tytär, kukkanen
Jäähyväiset
Katso linna tuol, valkasema juhlavalkeitten, lähtöjuhla soman tyttären. Luostarin immeks ristiin ja
Jouluilta
Sumunen ilma vuorilla väikkyy, raskaasti pilvet käy, hengittää kostee, suojanen tuuli himmeäs
Juomalaulu
(näytelmästä “Olviretki”, 1866) Terve, ruskee ohranneste, terve, jumal kultasuu! Sua ain tahdon
Kanervakankaalla
Kanervakankaalla sauvupi miilu honkien juurilla, vartija on sillä vakava ukko, partanen harmaapää;
Karhunpyynti
Miesjoukko urhea metsähän hiihtää pyssyil ja kirkkail keihäil, kahleissa seuraavat reijuvat koirat
Kaukametsä
Alas kalliolta lapsi riensi, äitins luoksi riensi hän, lausui loistavalla katsannolla: nähnyt
Kaunisnummella
(albumista “Mansikoita & mustikoita” 2. vihko, 1860) Tapauksen tahdon kertoo, vaik’ei juuri
Keinu
Nyt kanssani keinuhun käy, mun impeni, valkeal liinal; kuin morsian kauniina seisoovi
Kontiolan kaski
Jylhä kuusisalo kaskeksi on kaattu pohjarintehellä Kontiolan vuoren, jossa, ennen lankeemista talven
Lapsi
Kaukokotihinsa kulkee pitkin tietä pieni laps’, ja lähestyvi ehtoo tyyni, lempeesti loistavat
Laulu oravasta
(romaanista “Seitsemän veljestä”, 1870) Makeasti oravainen makaa sammalhuoneessansa; sinnepä ei Hallin hammas
Lintukoto
Meress’ kaukaall’ eräs saari soma löytyy, lehtinen. Sen jyrkät, kallioiset rannat vastarinta
Lintukoto (toisinto)
Meres kaukahalla saari soma löytyy, lehtimetsänen ja nurmellinen saari. Jyrkät, kallioiset rannat
Maamme
(runon “Suomenmaa” toisinto) On pohjoisessa kaunis maa tuo metsän kohdussa. Siel talven
Metsämiehen laulu
Terve, metsä, terve, vuori, terve, metsän ruhtinas! Täs on poikas uljas, nuori;
Mies
“Korkee kuusi kunnahalla tuolla, uros vakaa vuosisatojen, ollos kuva elämäni aina! Kuni
Mitä minä huolin
(romaanista “Seitsemän veljestä”, 1870) Mitä minä huolin, veitikka nuori, jolla on rinta
Myrsky
Meren pintaa haaksi kyntelevi, täydes purjees seilaten ja aurinkoinen alas kiirii puolipäivän
Myrsky (toisinto)
Merta aavaa haaksi viiltää, tarkoittaen kotisatamata kohden, johtamana lujan, vakaan perämiehen käsivarren.
Niittu
Niittu on metsässä kalteva pohjaan, kuusilta ympäröitty, korkeilta kuusilta synkeäs kaapus, kiireillä
Nuori karhunampuja
(runon “Ensimmäinen lempi” toisinto) Käy nuorukainen jylhäs Metsolassa, pylvässalis kaikuvas; hän luikkunensa
Oli mulla kulta kaunoinen
Oli mulla kulta kaunoinen ja ilonen kuin aamu; eikä muistostani koskaan men
Onnelliset
Jo valkenee kaukanen ranta ja koillisest aurinko nousee ja auteret kiirehtii pois,
Paimentyttö
Katri, pieni karjanpaimen, askartelee ahol laakeal, karjankello korven rannal kilahtelee kaulas Helmiken.
Pieni matkamies
(runon “Lapsi” toisinto) Kaukahiseen kotihinsa kulkee pitkin tietä poika pienoinen; yö on
Pilvilaiva
Uneksumisen nyt kertoo tahdon, joka muistostain ei pakene; vielä kosk se aatuksiini
Pohjatuuli
Syyskuun päivä on ja raikas pohjatuuli vuorten harjanteilta huminalla kiitää, pilvivuorii harmait
Pohjatuuli (toisinto)
Syyskuun tuuli, vinkka tunturien tuuli pohjosesta liehtoo, alas kiirittelee pilvivuorii, komeoita kaupunkeja,
Rajamäen rykmentin laulu
(romaanista “Seitsemän veljestä”, 1870) Rajamäel korkealla asuu pariskunta, aarjoitellen virkaa viisi, ammattia
Rippilapset
Temppeliin astuvi nuorukaisjoukko, astuvi impiä valkeissa vaatteis kellojen kaikunas ja urkujen huokaavas
Ruususolmu
“Kaunis impi, kysymyksein kuule, sydämmeni pyhä salaisuus. Sano, taitaisiko lemmen liekki leimua
Seitsemän miehen voima
(romaanista “Seitsemän veljestä”, 1870) Kiljukoon nyt kaikkein kaula, koska mielin virren laulaa
Sota
Jo leimuuvat tuliset viirit, kaks joukkoa tanterel seisoo, kuin ukkosen pilveä kaksi,
Sydämeni laulu
(romaanista “Seitsemän veljestä”, 1870) Tuonen lehto, öinen lehto, siell’ on hieno hietakehto,
Taistelo
(=”Katselmus”, runon “Sota” 2. toisinto) Tuol ukkosen pilveä kaksi tanterel aavalla näät:
Tornin kello
Yksin illan hämärässä impi pitkin tietä käy, linnut laulaa, lensee tuuli hongistossa
Uneksuminen (toisinto)
Kuumehen tuskas vuoteellain viivyin ja houreessa harhailin sieluni synkees, sumuses mailmas; tok’
Unelma
(albumista “Mansikoita & mustikoita” 2. vihko, 1860) Kerta seisoin, niin näin unta,
Uudistalon perhe
Raikas tuuli Pohjolasta käy ja metsä humisee, korven rannas raiskiossa niittuu raivaa