Elegia
Haihtuvi nuoruus niinkuin vierivä virta. Langat jo harmaat lyö elon kultainen pirta. Turhaan, oi turhaan tartun ma hetkehen …
Haihtuvi nuoruus niinkuin vierivä virta. Langat jo harmaat lyö elon kultainen pirta. Turhaan, oi turhaan tartun ma hetkehen …
Kinoksella kylmä liesi: tupa yöllä palaa taisi. Haamu pankon päässä istuu, huulet liikkuu, silmä kastuu. Tuikkii päällä aamutähti …
Päämme päällä taivahan uhka; laulun lippaassa tunteen tuhka. Yössä, hangella yhtyi tiemme. Hangen lapsia Lapista liemme. Eino Leino
Puuttui kolme tietäjältä syvää syntysanaa. Etsi, matkas maat ja meret, uhmas itse manaa; saip’ on valmihiksi pursi, joka …
Tääll’ on templi korkea, se vaikk’ on vailla siltaa, päivä vain sen valaisee ja kuudan pitkin iltaa. Taivaankansi …
Syytön olin minä, sen kuudan-yö seuloi, syyttömämpi sinä, sen tähti-neiet neuloi. Katuisinko sitä? – Sydämeni härmää. Mitä itket, …
Tiedän kaartin kansallisen: kaarti kultuurin. Sotivat siinä kuollehet elävät, kaikki vallat valkeuden. Tunnuslause tuo väkevä: ”Sota on soipa …
Kansan henki haltioitu, myrsky pitkän pilven alta, päivä päässyt kalliosta, ken voi teljet tehdä sille? Metsä liikkuu, manner …
Milloin on ihmisen tuomio tullut? Silloin kun totta ovat haaveet hullut. Silloin kun elämä on kauniimpi unta, luonto …
Perho, perho, kultaperho, kuinka sua säälinkään! Kuluu siipes kultaverho maassa talven, yössä jään. Ruma uhkaa yltä, alta, pois …
Mitä etsit, vanha vaimo? – Etsin emon lasta. Minne kulki kullan kehrä? – Läksi maailmasta. Tappoi tauti naurusuisen? …
Pakkanen kiihtyy, on hetki eron. Murhaten maksoi Lappi veron. Sinä sinne ja tänne minä: sinne sieluni, kunne sinä. …
Laulaja: Tuhat kertaa rikkonut oon sua vastaan, tuhat kertaa maailma murteli lastaan, tuhat kertaa tehnyt oon tihua työtä. …
Tie ei pääty sentään, vaikk’ei nouse taivaasen. Sana, laulu lentää alaspäinkin astuen. Kuljen kuilun pohjaan, poveen naisen naurusuun. …
I. Päivä painui, tähti sammui, Aino aaltoihin ajoihe, katoi kaunis ilman alta. Lankes laulajan unelma, katkes kielet kanteleesta, …
Lemmen lehti, Luojan terttu, pyhän viidan virpi! Mik’ on meidän metsällämme, kun ei linnut laula? Joka varhain valvahti, …
Legenda I. Lukukammiossaan hiljaisessa istuu mahtava Maunu Tavast, lumitukka, valkoparta vanhus, kohta mies satavuotinen; kesäpäivä painuu, iltarusko kultaa …
Ah, Callidus, jos mua huokailet, niin liian usein luoksein hiivi et, on lemmen hurma lyhyt, haihtuva, mut ijäinen …
Mielessä häll’ oli pilvilinnat, unohtui oman äidin rinnat, houkutti häntä tuulentuvat, himmeni hiljaiset mielikuvat, nousi hän haaveen porraspuita, …
Kehto ja hauta, harmaja valta muhkean mullan, sateen ja paahtavan päivyen kullan, nouseva norosta, turpehen alta, antaja elon, …
I Näitkö suuren näkinkengän kerta? Tunnet kaupungin kuin raakunkuoren, jonka halki meren henki puhuu huminalla iankaikkisella. Kaunis on, …
Meren maininki liikahtaa, kuuhut kultaansa rakastaa. Paisuu valkeat vetten pinnat niinkuin nukkuvan neidon rinnat. Meri kultaansa odottaa. Mustasukkainen …
Minne riennät, vierivä virta? Kunne kohiset, pauhaava koski? Mereen! Mereen! Meill’ on kiire! Tehnet teljen, särjemme sen. Tiedätkö …
En palvella tahdo ma mestaria, mi tunne ei syntiä, syitä, mi ruokkinut koskaan rinnassaan ei elämän myrkkykyitä, ken …
1. Minä oli alussa. Minä kasvoi luona Kaikkivallan ja kaikki oli se Minä. Minä on maailman ajatus, työn …
Pinnalla aaltojen tuhanten ajo, pohjalla kuolon himmeä kajo. Yksi ja moni on naisen veri, sama on aina kuin …
Ne hienot sielut, ne hienot sielut, ne leijaa täällä, ne leijaa siellä, ne saavat sauhua, pölyä niellä ja …
Hiihtell sininen neiti, sinisessä tähti-yössä, unessa etäisen onnen. Tuo tuli punainen neiti, punaisessa pakkasessa, taistossa elon ja kuolon. …
Liukas niinkuin lumella suksi, kova niinkuin kuolon uksi, kitkerä niinkuin kiukaan lieska, makea niinkuin maito ja rieska, leikkivä …
Hehkui hälle Hiiden lempi, nousi yöstä noidan impi. Luja niinkuin luonnon luote, armas niinkuin aamunkoite. Tahtoi kaksin kanssa …
Ei viha rakenna eikä rakkaus. Rakentajamme olkoon oikeus. Opasta tääll’ ei toista taivas-alla. Ei anna anteeksi elämä, älköhön …
Nousi päivä nostamattaan, noidan mieli täyteen mittaan. Meni puhki taivonkansi, rikki ihmis-onni onsi. Seinät siirtyi, katto kaatui, velho …
– Katso! Tuossa tuttavamme! ”Väinämö, väkevä sulho!” – Murhamies sorean siskon! Liipaisenko? Laukaisenko? ”Tuo on kosto lapsen kosto, …
Haudatahan haaveet sairaat, saapuvat jo juhlavieraat. Uhoo uksen alta routa, elo, raaka niinkuin rauta. Astuu rumuus alle orren, …
Poloinen, järkevä pääni, jäykkä, ylpeä jääni, etkö nyt hallita voi harmaata ees ikävääni? Muistelen päivin ja öin, karkoitan …
Tahdon nousta taakan alta ennen kuin on kuolon ilta. Heittää kuormat tietämisen, kiviriipat taitamisen. Tahdon alle taivaankannen, asuntoihin …
Railo jäässä. Laiva yössä. Kone yksin jyskyy työssä. Päällä tähdet tuimat. Ovat matkamiehen mielet kovat. Eespäin, vaikka kuolon …
Onnen viimeinen, vihanta muisto, tarun hohtava talvipuisto, syksyn kuurainen kukkariuku, keväthangilla hopeatiuku, pulkka puikkiva, maassa härmä, kivi tahkottu, …
Kantoi tuuli purtta kahta tuolle puolen Lemmenlahta; pilvi kuun yli kulkee. Tuonen pursi tuima pursi korkeana kuohut mursi; …
Oli kerran pikkunen kaupunki ja kaupungiss’ oli kirkko, mut huipussa kirkon tornin tuon oli kirkas, kiiltävä nirkko. Kun …
Kiiltää kärki noidan kiron, suihkaa sulkanuoli neron. Iskee päähän ihmisvaleen, syttää kylät suuret tuleen. Tarpoo talvi-öiset ummet, tempaa …
Liehui päivän Suomen lippu. Pyhä valtavaakunamme! Punakeltainen, palava pilvissä pimeän pohjan, maassa kansan marraskuisen. Kuulin leijonan puhuvan, jalopeuran …
Tuntematonna ma maailmat ohjaan, korkeudet, syvyydet sydämien pohjaan, taivaasta taivaasen, tähdestä tähteen; maass’ olen, ilmassa, aallossa lähteen. Ei …
Vitkaan, vitkaan päivät harmaat kangastuvat kuolon yöstä, haaveet haihtuneet on armaat, riemu rientää yksin työstä; poiss’ on elon …
On aurinko astunut mereen, meren kattanut jäykkä jää, syys siirtynyt sankarin vereen, pian talvikin hallapää. Ja voittanut on …
Barbaarein joukkoon joutunut on Alkibiades, siks sydän hält’ on sammunut ja mennyt mieli sees. Hän, Hellaan helmi kirkkahin, …
Nukkui maa. Tohahti tuuli, heräsivät henget kaikki. Mutta myös viha virisi: ”Kostanko isien kohlut?” Torattihin, taisteltihin. Taivas sees, …
Yön taivahalla jo tähdet käy, ei kulta korkea kotiin näy. Mua jos sa lemmit, miks viivyt poissa? Jos …
Toinen kaikkensa minulle antoi, toinen ei antanut mitään. Ja sentään kaikkeni hälle ma annoin, joka ei antanut mitään. …
Hiilos hiipuu, tuhka tummuu, kohta kotiliesi sammuu. Aatos käy niin autioksi, mieli mieron nuotioksi. Muistuu moni nuori toivo, …
Sokko on sallimus, silmitön kohtalon vaskinen valta. Mies voi sen muuttaa, jos tulen ryöstää hän voi taivahalta. Rautakin …
Muille outo on olento sinun. Tunnen syntysi, olet minun. Selitän sielusi, päästän pulman, arvoituksesi julistan julman. Taidan sanoa, …
Nyt sanon sanat ikuiset, kirot painan paasikirjat. Kulo on luotu kulkemahan, kyy pitkä kähisemähän, miekka verta vuotamahan, sankari …
Tuikkii reppänästä tähti niinkuin outo otsalehti. Paistaa pirttiin himmentyvään, miehen mieleen hämmentyvään. Kiiluu kautta mustan murheen, eteen keski-öisen …
Muilla olkoon vaalin valta, mull’ ei ollut milloinkaan; kuljin yltä taikka alta, itseäni täytin vaan; minkä tein, mun …
Menin meren rantaan, huokas aalto santaan. Minne kulki äidin kukka? Miks et kotikantaan? Huusin tuulen mukaan, kuunnellut ei …
Joutsen jäinen Ruijan rannan, laulun lahjan sulle annan. Neuvon Manan mahtivirret, kimmahutan rinnan kirret. Laulat Lapin yöhön kukat, …
Pisara olin, mereen tulin, tahdon taas pisaraksi tulla. Iloita, surra, miten mieli käskee, ettei kukaan näe eikä kuule. …
Liekuttivat kaikki lamput viime vuossadan lopussa. Kaikki kynttilät kituivat kautta hengen valtakunnan kautta myös kotitupien. Niin tuli pilkkoinen …