Pinnalla aaltojen
tuhanten ajo,
pohjalla kuolon
himmeä kajo.
Yksi ja moni
on naisen veri,
sama on aina
kuin valtameri.
Kaunis myrskyssä,
kauniimpi tyynnä,
päivänpaisteessa
kylmänä kyynä.
Aalto on ahnas,
syvyys on hellä,
surmaa sankarin
lempeydellä.
Huomenen huolissa
merimies soutaa;
pohjalla ijäti
uinua joutaa.
Päällä päilyvät
tähdet ja kuudan,
alla yö
pyhä, yksi ja muudan.
Pinta on pettävä,
tosi on syvyys,
turmaa tuova
kuin naisen hyvyys.
Eino Leino