Tie ei pääty sentään,
vaikk’ei nouse taivaasen.
Sana, laulu lentää
alaspäinkin astuen.
Kuljen kuilun pohjaan,
poveen naisen naurusuun.
Tieni yöhön ohjaan,
jätän pirtit päivän, kuun.
Tunnu tuoll’ ei hyvyys,
viha vaan ja rakkaus
ja intohimon syvyys,
yön tuli, tumma loimotus.
Eino Leino