– Katso! Tuossa tuttavamme!
“Väinämö, väkevä sulho!”
– Murhamies sorean siskon!
Liipaisenko? Laukaisenko?
“Tuo on kosto lapsen kosto,
ei kosto partasuun urohon.
Tiedän ma paremman taian.”
– Kovemman kuin kuolon loihtu?
“Luottehet lujimmat tunnen,
loihdin Väinämön väkevän
yön syvimmän synnyn kautta,
kautta kalpean hämärän.”
– Ja mikä syvin on synty?
“Himo, hiili Ruijan rannan,
tuli jäämeren takainen,
kuolema kuluttavainen,
elon-antava elämä,
aatos, tehty ainehesta,
aine, saatu aatoksesta,
sota soipa, myrsky käypä,
mielen ainainen ikävä.”
– Olet jo omamme, Väinö,
päivän laulaja päreä,
nouset maasta nostamatta,
yönp’ on urhona ylenet.
Eino Leino