Painuva päivä (1914)

Eellä ensin risti puinen, sitten pappi partasuinen. Sitten ruumisvaunut, sitten lyhyt seura

Peto on minun armaani, vaan peto hyvä, ei haavoita silmänluontinsa syvä, ei

Pian soivat joulukellot kaikkialla, Jumalan rauha kulkee kautta maan, näkymätönnä joka akkunalla

(Leo Mechelinin muistolle omistettu) Varmaan hän oli myötäsään soutajaks luotu. otsalla onni,

(Kohtaus nykyaikaisen sanomalehden toimituksesta) Tuli kummitus kerran toimistoon – ihan oikea kummitus,

Leikkiä lyöden sun luoksesi tulin, mutta ma murheesi hehkuhun sulin. Nyt olet

Leikkivät nyt lapset kaksi Terhensaaren tanterella, liepeellä utuisen linnan. Kiittävät kiloa päivän:

1863 – 1913 Tuo tottako ois: oli meillä kerran kansa, vapaa kansa

Kuulivat he virren kumman; käsi kädessä kulkivat kivistä tietä linnunlaulu-laaksoon, siinä lähde

Mies mieheltä, mies mieheltä soi taisto nyt kautta maan; kenet taisto kaas,

Keinulaudoilla kesäisillä nähtiin Inkeri-neiti tuo, tukka keltainen Inkerillä, kieli vilkas kuin virran

Me oomme kuin luolassa ahtaassa. Tunnetteko? Tääll’ ihmisen kuihtuu joka aatos, tunne,

– “Ah, painuva päivä, mi kiire on sulla? En jaksa, en jaksa

Oli yö, kun astuin kammioos, oli aamu, kun heräsin suuteloos, miten kadulle

Mi sulo, kun taloustoimissa liikut, mi lempeys, kun leikkien polvella kiikut, mi

(Juhlaruno laulu- ja soittojuhliin 4-6.7.1913.) Oli kerran – ah, mene mielestäin se

(Varhainen aamu erämaassa. Päivä koittaa.) Nouseva Aurinko, ainoa ystäväin, kuinka sua kiitän

Se lauloi sininen lintu: “Ihmis-, ihmiskullat, kuinka teiss’ on tuhma tieto autuudesta

Syyslehdet pään päällä lentelee, suru kulkijan rinnassa kumahtelee. – Ah, lentävä lehti,

Mikä valkeus äkkiä ympäri pääni? Mikä lempeä ääni kuin kieliltä kantelon hopeisen?

Tuosta rantahan tulevat; kultakaislat kaikkialla häilyy, soittavat somerot alla askelien onnellisten, hiekat

Kelmeä kesäinen yöhyt yli maiden, merten; veno vettä viiltämässä. Kaunoista venossa kaksi;

(M o t t o: Siellä on vapauden haaveilo haikein, missä sen