Skip to content
Runosto Runosto

Menu

  • Kategoriat
  • Tietoa

Kaukainen maa (1937) Kategoria

”Henkipatto rakkaus”

Rakkaus henkipatto — ei ole julmempaa. Ei kodin minkään katto häntä suojata saa. Kammoten nähdä huolta lieden pystyttäjän …

Kaukainen maa (1937)

Aamutervehdys

Syvyyksissä unten valkeus voitti. Silmäni aukes tuleen talvisen aamun. Povea vieläkin polttivat taivaisesti huulies jäljet. Silloin tiesin, ja …

Kaukainen maa (1937)

Aamuvarhain

Kun aamun-pitkin varjoin koivut hohti, luo ruusupensaan valkean sun vein. Se vielä välkkyi kastekimaltein, mut kaikki kukat hymys …

Kaukainen maa (1937)

Eksyneet

Öin, päivin kauhusta pitkin sua, kadotettu, itkin. Öin, päivin rukoilin sua takaisin. Hän, Lempeä, armahti meitä, yön piirissä …

Kaukainen maa (1937)

Ero

Nyt tuskan kielet värisee, kun eron pakko lähenee, kun huulten äännettävä on tuo sana paluuton. Tie, yksi, kahdeks …

Kaukainen maa (1937)

Hymy

Kun täyttyi tuskamme mitta, kun säikkyen kohtaloas sain kuulla lohdutuksitta sanat julmat huuliltas, kun viime kerran itkin, kädet …

Kaukainen maa (1937)

Kaksi liekkiä

Kun minun henkeni tulta vastaan liekkisi lyö, kysyä jaksa en sulta, mistä on silmies yö. Kun läpi ruumiini …

Kaukainen maa (1937)

Kallioon itänyt

Sun sydämesi kallioon ma tungen juurin hienoin. Sen kiveen kahlehdittu oon ma, niittykukka vienoin. Kiveä juurin janoisin nyt …

Kaukainen maa (1937)

Kalypson kohtalo

Ma, jumalatar, kukkaisrannaltani sun löysin, uuvuttamana aaltojen. Kuin vastaus sa olit kaipuussani, kuin lähettämä valtain taivaisten. Häälaulun virittivät …

Kaukainen maa (1937)

Kovinta

Kovinta ei särkemäsi sana, kipeintä ei kuolo hellyytes. Mutta polttavana ongelmana painaa yhä paha teko hyvän sydämes. Kivussa …

Kaukainen maa (1937)

Kuva

Sun kuvas luona viivyn, itkenyt. Sen silmiin tuska jäi ja lohtu kirkkain; se mulle hymyilee kuin vielä virkkain …

Kaukainen maa (1937)

Levoton uni

Yötuuli pilviä vie pohjaa päin. Ma heräsin. Niin pahaa unta näin. En nuku, en. Yötuuli pilvet kantaa maan …

Kaukainen maa (1937)

Läheisyys

Etäällä jossain, yössä sateisessa pois luotani sa kuljet, läheinen. Mut huulillani tulta huulien mun on niin lämmin kadun …

Kaukainen maa (1937)

Mentyäsi

Jäin yksin jälleen, illan himmetessä, jokainen sanas vielä sydämessä kuin polte, joka ei voi helpottaa. Miks päästimme niin …

Kaukainen maa (1937)

Meri

Mun polveltani ilmaan vapaaseen vavisten kaipasit, ja kuolinhaavan löit tuskissasi mulle sydämeen, pois syösten ulapoille meren aavan. Mut …

Kaukainen maa (1937)

Odotuksen jälkeen

Lie unta, että vielä äsken itkin ja suvi suonissani juossut ei. Hän tullut on, ken viikoin tuskan-pitkin pois …

Kaukainen maa (1937)

Olkoon niin!

Jo puiden varjot pitenevät maassa ja päivä kuolee syksyn pilvihin. Niin illan hämärässä uhmakkaassa taas mennyt aika palaa …

Kaukainen maa (1937)

Omistaminen

On jälleen kuultava kevät. Ja kun lehdin puhkeavin puut ihanat hymyilevät, koko talven unhoitin. Kun hivellen herkkää maata …

Kaukainen maa (1937)

Onnellinen aamu

Huhtikuinen aamu heläjää. Kultasuinen lintu livertää. Syliin riemun nukuin, havahduin. Peippo vie mun lemmenlauleluin päivään uuteen, liian heleään, …

Kaukainen maa (1937)

Oven takana

Ei pimeys liikahda ympäri mun, oman vankini, tuskalla vangitun. Vika jossain on, on jonkun syy. Yhä taivas ulkona …

Kaukainen maa (1937)

Ruusu

Väristen hurmaa kimalainen vaipuu syvälle ruusun poveen loistavaan, min kultaiseksi hehkutti jo kaipuu. Sen syli aukee, heteet syttyy, …

Kaukainen maa (1937)

Sairaalassa

Säälitön on eron miekka. Jälleen se voimani joi. Tyhjänä hohtaa seinät. Ei ovi aueta voi. Vaan pisin hetkien …

Kaukainen maa (1937)

Sinun kukkasi

Kun haudon ongelmaamme kipeää, mi ajatusta uupuvaa ei säästä, mi koskaan väisty ei, ei luotaan päästä, mua kesän …

Kaukainen maa (1937)

Sydäntalvella

Luona lamppuni lämpöisen kuluu hetkien kulta. Vielä pimeys ahmaisten ei sua ottanut multa. Sadun puutarhan aukaiset. Sinne kahden …

Kaukainen maa (1937)

Syttyen

Syyttää et mua voi, jos liekkinä poltan. Syttyen vain tomu maan saa ilmojen kuullon. Tulta on alttarin autuas …

Kaukainen maa (1937)

Taakka

Syysöin kuoleman-pitkin, kun yhä mietin ja itkin varjoissa sairaalan, koin sydänjuuriin saakka, ett’ olen raskas taakka sylissä kalleimman. …

Kaukainen maa (1937)

Talven taittuessa

Tumma vuosi kului unen lailla. Miten kestinkään sen — unta vailla? Kivun alle kuinka kuollut en? Kimaltaen läpi …

Kaukainen maa (1937)

Tulkoon

Miks’ sanat kuole ei, jo itketyt? Ne hetken harhaan syntyi sielussasi, mut maailmoina sinkos huuliltasi mun tajuntani yössä …

Kaukainen maa (1937)

Tulta

Poloinen armas, synkeytes vanki, miks minuun koskea ei kätes saa? Mun ruumiini ei ole valkohanki, min kättes tuska …

Kaukainen maa (1937)

Tähdetön ilta

Tänään painaa synkät pilvet maata. Öistä seinää lävistää ei saata rakas tähtenikään lohduttain. Turhaan pyysin sitä tuskassain. Joka …

Kaukainen maa (1937)

Tähti

Tähti syttyy ylle majan sen, jossa vielä valvot, kaukainen. Äsken nyyhkytin. Nyt itke en. Tähti loistaa untas suojaten. …

Kaukainen maa (1937)

Unohdus

Minä, jolta sydämen veisti armas lastuiksensa — palamaan ne viskaten lämmitellä miehuutensa — joka raskain kuumeöin syytän elävää …

Kaukainen maa (1937)

Verkossa

Kuin ammoin vaalenneissa unissani suu jumaloitu janoo huuliani. Ken lumouksen särkis satumaassa? Ma tiedän: tie vie tuntemattomiin. Mut …

Kaukainen maa (1937)

© 2023 Runosto - Vanhoja suomalaisia runoja