Naisten lauluja

Sanottihin tääll’ olevan, Neittä tänne naitaissa, Kuusi kuusista tupoa, Kaksin kerroin kammaria,

Osasi minun emoni, Osasi omenan tehä, Taisi taimen kasvatella— Ei osannut istutella.

Kun olin ennen nuorra neinnä, Nuorra neinnä kasvavana, Niin mun keikkui keträpuuni,

Sanottihin tääll’ olevan, Tätä neittä tahtoessa, Morsianta maanittaissa Houkutellessa tytärtä, Kuusi kullaista

Elkäte tytön typykät, Elkäte emosen lapset, Kovin konstia kysykö, Ja valitko valkiata;

Voi armas anoppiseni, Kun tuuvit pojan mokoman, Vaalit vaivaisen urohon! Tuntevi tupakan

Kasvatti minun emoni, Kasvatti kanoja parven, Toisen parven joutsenia, Nuot on aialle

Elettihin ennen meillä, Asuttihin aikoinansa, Kasvaessani kanerva, Noustessani nuori heinä; Iso kutsui

Minä jauhan vanha vaimo, Home’korva houhattelen; Ei mulle miniä jauha, Pojan nainen

Lauloin ennen lapsempana, Muistin muita pienempänä; Laulelin jokaisen lakson, Joka kummun kukkuelin,

En itke ison hyvyyttä, Enkä äitin armautta, Vaan itken isoni maita, Maita

Laulu työksi lankiavi Hevosen hyvän re’essä, Itku silmähän tulevi Pahan miehen vuotehella.

Olisi minussa ollut Pitemmillenki pihoille, Isommille ikkunoille, Laajemmille lattioille. Olisi minussa ollut

Jo mun saatti saarehinen, Juohatti joentakainen, Hurstille humalahurjan, Viinavillin vuotehelle, Vasten tahtoa

Voi minä poloinen lapsi, Poloisella Pohjan maalla! Jo minä johonki jouvuin, Jouvuin

En minä isoa kiitä, En kovin emoakana— Lassa laiskaksi opetti, Piennä penkin

Kostohon minäi koito, Kostohon kovaosainen, Pi’in piikakunniata, Kannatin pohatan puolta. Kostohon minäi

Kuka tiesi, kenpä luuli, Sokiahan suostuvani, Rampahan rakastuvani, Niinkun mie sokiaan suostuin,

Kului kultainen ikäni Kului koiran kunnialla; Väsyi herttainen väkeni, Väsyi väärällä tavalla.

Kun elin emoni luona, Ison kaunon kartanossa, Käynyt en varaten vaille, Silmän

Syäntäni syytelevi, Päätäni pahoin panevi; Viekäte minua maata, Tupatkate tuutumahan, Ikuisille vuotehille,

Minä neuon neitosia, Sanelen sanan tytöille: Elä neito liioin laula, Liioin laula,

Lempoko lennätti minua, Paha henki tänne painoi, Saattoi puolelta pokostan, Kantoi koista

Toisin tiesin, toisin luulin, Toisin toivotin ikäni; Toisin tiesi suuri luoja, Toisin

Tuota toivoin tuon ikäni, Katsoin kaiken kasvinaian, Suojakseni suurta miestä, Lajikseni laaullista;

Ajattelen aikojani, Muistan muita päiviäni, Entistä elantoani; Niin oli entinen elanto, Kun

Kasvoin mie ison koissa, Veikon kaunon kartanossa, Iso ei kieltänyt oritta, Veikko

Kukko lauloi kullallensa, Kananlapsi kaunollensa, Varis lauloi vaahtokuulla, Kevätkuulla keikutteli; Minun lauloa

Kylä kyllinki sanovi, Miero mieltä jatkoavi, Ihmiset imehtelevi, Ajan kaiken kalkuttavi, Sonnassa

Niin’ minä kotona kasvoin, Kun putki palolla kasvoi, Eikä suotu survomahan, Ei

Olin armas aikoinani, Kaunis kasvinpäivinäni, Lakla emoni lattioilla, Tavi taattoni pihoilla, Vesilintu

Olin ennen otramaana, Otramaana, kakramaana, Kaalimaana kaunihina, Papupeltona parasna; Jo jouvuin sekalimaaksi,

Olin kukkana kotona, Ilona ison pihoilla; Iso kutsui kuuvaloksi, Emo päivän nousemaksi,

Olinpa minäi ennen Kirkon kippa, linnan lippa, Sulhasten syämen syttö, Nuorten miesten

Pah’ on orjana eleä, Käyä toisen käskyläisnä Olin orja mieki muinen, Palkanpiika

Piteä minun pitävi, Piteä piloisen piian, Mi on päätynyt minulle, Ku on

Olisi tämä otettu Paikoille paremmillenki, Tämä muoto muuanne’ki, Tämä kasvo kaikin paikoin,

Noin sanoi minun emoni, Varotteli vanhempani: “Elä vainen neito nuori, Elä kasvava

Mikä lie minusta nähty, Kuka kummanen katsottu, Kun ei naitu naapurihin Kopattu

Kun oisi yö kesänpituinen, Päivä petkelen pituinen, Saisin maata marjan kanssa, Kera

Voi minä piloinen piika, Kunne kuitenki osasin, Polin puulle pyörivälle, Varvulle varattomalle!

Soisi soutaja venonsa Soutamatta juoksevaksi, Soisi jauhaja kivosen Jauhamatta pyöriväksi Soisi vielä

Olin mieki neito muinen, Olin kasvava kananen, Pitkillä ison pihoilla, Oman taaton

Niin minä miniä raukka, Kun muutki miniä raukat, Olin pyyhyt pyyttäessä, Kana

Suuri kiitos sulholleni, Päänkumarrus kullalleni, Joka mun otti orjuuesta, Päästi palkan piikuuesta,

Olisi minun pitännä, Piteä pitempi mieli, Vielä vuosi, vielä toinen, Vielä vuotta

Ankara anoppi mulla, Appi vielä ankarampi, Sulhonen sitäi parempi: Kylin söi, selin

Olinpa minäi ennen, Olin kun omenakukka, Olin marja maatessani, Lehti liikkuellessani, Istuessani

Tunnen mie hyvän tulosta, Astunnasta arvaelen— Tukk’ on tyyni tuulessaki, Hivus ei

Kului kultainen ikäni, Valui armas vartaloni, Väki herttainen väheni; Ei kulunut kunnialla,

Kuulin ennen eukon vanhan, Valittavan vanhan eukon, Pojastansa noin puhuvan, Lapsestansa laulelevan:

Ei pitäisi neien nuoren Miestä vannoa valita— Vilu käsi, jäinen jalka, Kylmät

Mikä lie minusta nähty, Mikä nähty, kuka kuultu, Kuka kumminki havattu, Kun

Noin minäki lassa lauloin: “Elköhön sinä ikänä, Vasten vaivaista minua, Ja kohti

Sanottihin tääll’ olevan, Meiän neittä maanittaissa, Tätä pyytä pyyettäissä, Kiurua kosittaessa, Sata

Äiän lassa lankielen, Piennä penkiltä putosin, Sit’ en itkenyt isosti, Kovin viikon