Niin’ minä kotona kasvoin,
Kun putki palolla kasvoi,
Eikä suotu survomahan,
Ei tahottu tappamahan.
Orjat survoi, orjat jauhoi,
Rengit riskit riihen tappoi;
Minä luhissa makasin,
Luhissa lukon takana,
Alla viien villavaipan,
Päällä kuuen korvatyynyn.
Menin aittahan mäelle,
Särin siellä vehnäleivät,
Sivalsin sianlihoja,
Viileskelin voimuruja.
Naitihin minä talolle,
Myötihin mä miehelähän;
Sain minä kovan anopin,
Alkoi kohta koiskaella:
“Kun tahot talossa olla,
Asua anopin luona,
Pane turkan myöhän maata,
Nouse vaivaisen varahin,
Illoin portit sulkemahan,
Aamusin avajamahan;
Käännä saavit syrjillensä,
Kumo kiulut korvillensa;
Lennättele lehmän heinät,
Heinät lehmän kantanehen,
Katkase karitsan korsi,
Anna vaivaisen vasikan!”
Yön talossa oltuani,
Yhen yön levättyäni,
Aamulla ani varahin,
Se paha anoppimuori
Pani karpion käelle,
Riihipannin riuskahutti—
Pani minua jauhamahan,
Sai minua survomahan,
Vaati vettä kantamahan,
Tahtoi riihtä tappamahan;
Tuli itse katsomahan,
Pitkä pihlaja pivossa,
Halko haapa kainalossa.
Kirosi kovin kahesti,
Kukutteli kolmannesta:
“Miss’ olet piru pietty,
Kussa kalso kasvatettu?
Piiloss’ on paha pietty,
Kannon alla kasvatettu.”
Löi sitte häristämättä,
Pieksi pihlajakepillä,
Hakkasi kotahalolla.