Piteä minun pitävi,
Piteä piloisen piian,
Mi on päätynyt minulle,
Ku on käynynnä kätehen;
Pitäminen päätynyttä,
Saatua syleleminen.
Enkä appia surisi,
En kovin anoppiani,
Vaikk’ ois karhu kartanolla,
Elikkä susi supussa;
Aina aikahan tulisin,
Aikahan tuletteleisin,
Kun oisi miesi mielehinen
Sulhoni sulosanainen—
Kun sulho hyvin pitäisi,
Aina illoilla kysyisi:
“Missä vierit minun vereni,
Hyllysit hyvä lihani,
Jäseneni järkähtelit?”
Tahi kun aamuilla sanoisi:
“Minne liikut lintuseni,
Siirryt sinisorsaseni,
Matelehat marjaseni,
Vaapukkaiseni vaellat?”
© 2024 Runosto – Vanhoja suomalaisia runoja