Soisi soutaja venonsa
Soutamatta juoksevaksi,
Soisi jauhaja kivosen
Jauhamatta pyöriväksi
Soisi vielä nuori neiti,
Miehelähän mentyänsä,
Olevans’ ison ko’issa,
Armahan emonsa luona.
Niin neiti ison ko’issa,
Kun kuningas linnassansa;
Niin miniä miehelässä,
Kun vanki Wenäehellä.
Jo mä tunnen orjan mielet,
Ja tunnen miniän mielet;
Ei oo raukka orja raukka,
Vaan raukka miniä raukka—
Vuos’ on olla orjan määrä,
Kaiken polvensa miniän.