Skip to content
Runosto Runosto

Menu

  • Kategoriat
  • Tietoa

Hunnutettu (1936) Kategoria

Alistuminen

Läpi sateen hymyn hopeisen vihreänä mäntymetsä hohtaa, mutta havun takaa silmä kohtaa herkät kultakutrit koivujen. Sateen hento valo …

Hunnutettu (1936)

Auran alla

Kauan jo aura viilteli sydämeni maata. Nyt se ei enää tyhjänä vartoa saata. Suo sade kiihkeä, suo, kevät, …

Hunnutettu (1936)

Aurinkoinen aamu

Vasta tänään säihkyssäsi, aamu, huomaan hiljeten, kuinka kuultava on käsi: päivä paistaa läpi sen. Syksyn kuina vuoteessani maailmoita …

Hunnutettu (1936)

Haudattu sydän

Jo sateen sini on pilviryhmät raskaat värjännyt, mut hehku illan puun kultasilmustoissa viipyy nyt, ja teillä himertävät hunnut …

Hunnutettu (1936)

Heikko

Kätes vahvenevat, kun huuliisi kosken, kun painan kaulaasi vaalean posken. Mut elämän, jonka huuleni suovat, sydämestäni pois sinun …

Hunnutettu (1936)

Itävä sydän

Kiertäen kehää vain tulet määrääsi loittoon. Tappion kuilusta käy tie ainoa voittoon. Siemenen heikon ylitse aurinko paistaa. Säilyvä …

Hunnutettu (1936)

Julma kirkkaus

Tuska tietämisen, jok’ ei tiedä! Tajun viedä rinnasta se rajuudellaan voi. Kammitsoi näön, kuulon, tunnon tomu lämmin, sielun …

Hunnutettu (1936)

Kaipaus kevätsateessa

Yli jalavan urpujen kellertäväin sade kevättä kantaen lankeaa. Sade kovia katuja kostuttaa ja puistikon ruohon niukan. Majan aution …

Hunnutettu (1936)

Kieloniityllä

Uupuneena itkemään silmäni kun suljin, kieloniityn hämärään heti silloin kuljin. Viileässä keväässään huojui lehvät päällä pään. Kielohaassa kuljin. …

Hunnutettu (1936)

Kivussa

Oi taivaan käsi, syvään miekkas löi. Öin pitkin tutkain poveani söi. Mut älä vielä nosta pois sen terää; …

Hunnutettu (1936)

Kotiinpääsy

Arka on astua pois kivun luolasta valoon. Siipien suihke jääkö nyt taakseni taloon? Kasvoja katsoin enkelien lähetyksin. Nähdä …

Hunnutettu (1936)

Kuumeessa

Luonani häilyy houre kuin sula kulta. Loimua niityn, kukkien hentoa tulta. On rakas jossain, kuiskaa uupuva tunne. Hunnussa …

Hunnutettu (1936)

Lintu

Oi lapsi, rakkauden lintu jos kädelles lentää, tuttu, kallis, hellä, sit’ älä ano! Suo sen liverrellä vain huikaiseva …

Hunnutettu (1936)

Lumoissa

Lumoissa poven liekin loistavan, soaistu, valon varjoon sekoitan. En näe taivasta ja maata, en, ma, hämmentämä hunnun tulisen, …

Hunnutettu (1936)

Nuori enkeli

Lensi taivaasta syvyyteen nuori enkeli alas. Vastaluotuine siipineen maata nähdä hän halas. Vaan oli matka kauhea, tyrmistytti se …

Hunnutettu (1936)

Nyt varjo vain

Nyt varjo vain on edessäni elon matka. Ja takanain on tuskan tie, se jot’ en jatka. Mun takanain …

Hunnutettu (1936)

Oi lapsi, sun seimesi luokse

Oi Lapsi, sun seimesi luokse me vaivumme huohottain. Me tulemme kainalosauvoin ja paareilla sairaalain. Mykän, sokean, kuuron joukon …

Hunnutettu (1936)

Onni

Sinä loistava perho, min huumaa hämy ruusun povessa kultainen, hyvin hengitä tuoksua kuumaa punalehtien kuultavien, ime kyllin kultaista …

Hunnutettu (1936)

Outi Talvitie

In memoriam Aukeni aurinkoon rakas, tuoksuva pensas. Ruusuin puhkesi tuo, ihanampana muita. Ruususta ruusuun, kuin suven lämpö ja …

Hunnutettu (1936)

Paluu

Kuin taivaan pihaan astun kotilehtoon, mi tyynnä tuoksuu paistaessa ehtoon, kun peippo puhkee viime lauleluun. Väkevä heleys jo …

Hunnutettu (1936)

Pelastettu

Väistyneet on aallot syvät. Näen jälleen silmäs hyvät, aamuun-herännyt. Ylitseni hauta musta vajos täynnä ahdistusta. Poissa on se …

Hunnutettu (1936)

Pieni Helena

Sairas pieni ja tuskainen, ken ois lähtöäs surrut? Tauti kauhea nääntäen oli rintaasi purrut. Täällä äitisi eksynyt hennon …

Hunnutettu (1936)

Pieni näkijä

Pieni lemmikki, vain kyynelissä näen sarastukses suloisen, hennon olentos, mi kätköksissä iti alla kalliin sydämen. Aroin ruususormin liikkuu …

Hunnutettu (1936)

Pilvi ja kuilu

Pilviä kohti, minne mielesi halas, ihminen, nouset vain vajotaksesi alas. Huipun jos saavutit, kaatunet korkeammalta. Mieltäsi polttaa voiton …

Hunnutettu (1936)

Pääsiäisaamuna

Punertaa pensaat ihanat nyt teillä, joilla hohtaa jää. Valossa kentät sulavat, ja sini taivaan loasta hymyää. Kai kirkkomaalla …

Hunnutettu (1936)

Rakas sisko

Rakas sisko, josta pesi tomun taivaan rakkaus, vierelleni hymyinesi tule, tuskan huojennus. Vaikka peityt kaipuultani taakse hunnun tiheän, …

Hunnutettu (1936)

Rakkauden tyttäret

Ikuinen Rakkaus, mi poveen jää, kaks nöyrää sisarusta synnyttää. On Tuska vanhempi. Tuo, kalvas kovin ja mykkäkieli, kivun-herkin …

Hunnutettu (1936)

Riisu siipeni!

Lienkö ovella elämän, yössä kuoleman aaton, kun nään luonani häilyvän valosiipisen saaton. Varjohirviöt nurkistaan käyvät julmina illoin. Sädekutriset …

Hunnutettu (1936)

Sade seinän takana

Nyt läpi seinän näen: puun kutrit kostuu vihreät, ja huhuillessa käen värittyy lehdykät. Ilossa niityt aukee ihanat silmut …

Hunnutettu (1936)

Sinulle

Sun syliis olen jälleen uupunut, sa, josta olentoni juuret iti, kun petti tuet, joiden kestää piti, ja kädet …

Hunnutettu (1936)

Sumussa

I Sun sydämesi kerran kadotin, kun myrskyn huilut huusi täyteen ääneen. Sen jälleen Jumalalta takaisin sain niinkuin aarteen, …

Hunnutettu (1936)

Tyhjä syli

Oi lapsi, loputon on matka luokses, sylissä tyhjyys ikävöijäs käy. Kumartuu koivu, levotonna vuokses, ja kielo kysyy: miks’ …

Hunnutettu (1936)

Uhri

Taistoni muistan, kun öin polttavan pitkin kuoleman portteja takoen huusin ja itkin: ”Aukene mulle, synkeytees minut päästä; maan …

Hunnutettu (1936)

Unen silta

Pitkä on päivien retki illan himmeyteen. Yksi on autuas hetki kivusta uupuneen: nukkua siintoon illan, uneen, mi kaartua …

Hunnutettu (1936)

Uni

Sinut unessa näin, sinä mennyt. Ihanasti itkien sua suutelin puhellen: ”Surun pistoa tunne en nyt, en taakkaa kipeää, …

Hunnutettu (1936)

Uni lähti

Uni lähti. Suoraan sydämeeni väristen loisti vaaleana aamutähti. Silloin muistin näyn suloisen: Kuultavassa maassa rinnallani kalleimpani kulki, jälleen …

Hunnutettu (1936)

Varjometsässä

Kova on sairaalan vuode, polttava pielus on. Päivien vuoksi ja luode vaihtuu loppumaton. Illat on varjometsin luonani humisseet. …

Hunnutettu (1936)

Väsyvä

Nousta ei jaksa jalkani hauraat, eipä tee käsi työtä, vaikea syödä on leipä. Vaan väsyessäni tunnen: voima ja …

Hunnutettu (1936)

Yö ja sairas

Yö ikkunasta katsoi sairaalaan. Sen pimeässä kipein nyyhkytyksin kun neidon valvovan hän näki yksin, hän sisään astui, tähdet …

Hunnutettu (1936)

Yöllinen vieras

Unestani herkimmästä havaan. Silmät avaan yössä kuultavassa sairaalan. Aavistan hämärässä aran lyhtyvalon: joku avaa portit tuskan talon. Läheten …

Hunnutettu (1936)

© 2023 Runosto - Vanhoja suomalaisia runoja