Luonani häilyy
houre kuin sula kulta.
Loimua niityn,
kukkien hentoa tulta.
On rakas jossain,
kuiskaa uupuva tunne.
Hunnussa kuumeen
tiedä en vain: mihin, kunne?
On lepo jossain,
särkymätön, syvä rauha.
On palo lemmen,
on käsi kaivattu, lauha,
Aurinkovirta
on, johon tuskani syvyys
aaltoo ja vaipuu.
On iankaikkinen hyvyys.
27-28.6.1936
Saima Harmaja