Pilviä kohti,
minne mielesi halas,
ihminen, nouset
vain vajotaksesi alas.
Huipun jos saavutit,
kaatunet korkeammalta.
Mieltäsi polttaa
voiton ja tappion valta.
Siks ole nöyrä
niinkuin kiihkeä joki.
Vuorien kiireellä
päivän ja pilvet se koki.
Vaan alas kuiluun
syöksyy se kammoa vailla,
pois meren pohjaan
aaltona aaltojen lailla.
Harteita painaa
hyökyjen vuoret siellä.
Pyörteet tempovat
nostain ja kaataen tiellä.
Vaan meren hyrskystä
nousevan näät sumuhäivän:
pilvenä kerran
koskee se kasvoja päivän.
Marraskuun lopulla 1935
Saima Harmaja