Aatekuteet, toiveniidet
Päivä istuttu ol’ alla haapain vehreällä sammalmättähällä, laulut liedot kertoi lemmen tulta, naurut raikkaat rinnan puhtautta, päämme päällä …
Antin päiväpalkka
Miksi nyt on Antti niin käynyt ahkeraksi, vaikka ennen mainittiin muita laiskemmaksi? Hovistakin läksi pois – onkos kuultu …
Auer ja usma
Ei päivyen auer ja yöhyen usma voi yhdessä leikkiä koskonkaan, näät toinen se lämmön ja lemmen on lapsi …
Ensi lumen aikoihin
Ensi lumen aikoihin Oli tullut lunta jo tulvaltaan ja valkea vaippa se kattoi maan, kuin neitosen, unta mi …
Ensimäisen ylioppilaskesäni muisto
Järven taakse tehtiin venheretki, järven taakse talontyttölöihin, siellä viivyimme me päivän kaiken: Aamu aholl’ oltiin mansikassa, ilta pihamaalla …
Filosofeeraava ylioppilas
Voi, voi tätä kurjaa maailmaa, voi sinuas ihmiskunta, sua säälin mä niin, ett’ taasenkaan koko yöhön en saane …
Haaveilevalle siskolle
Käy pois, oi sisko, sen koivun alta, se koivu on turmion, tuskan puu! On huolten aaltoja lahden aallot …
Heinätyössä
Niin kuumasti paistaa päivä, vaikk’ onpi jo laskullaan, hiki peittävi Annin otsan ja rinta se aaltoo vaan. Ja …
Huolissaan huokaileva
Koko metsä on laulua täynnä, joka lehvällä lemmitään ja riemuten sirkut ja peipot ne kertovat keväästään. Mut yhtäpä …
Hyljätyn valitus
Illalla kävelin mä kangasta pitkin, kankaalta kimpuksi kanervia kitkin. Yö oli ihana ja tuuloset nukkui, kukkaset tuoksui ja …
Isän kuollessa
I Nosti kevät vaaramaille marjat, kylvi laaksoloille kukkiaan, vapautti aallot vaahtoharjat, velloi luonnon vedet pursumaan, sydämissä elpyi toivesarjat, …
Kaihomiellä
Nouskaa aallot hyrskyharjat lauluanne laulamaan, että laulustanne taasen uljuutta ja voimaa saan! Mutta mulle miehen mieltä aallot enää …
Karkeloista palatessa
Ne karkelot niin oli hauskal, soi soitto niin hurmaavaan, ett’ aamuhun huilasi aika – mitä äiti nyt virkkaakaan! …
Kaupunkimatka
Poika nuori kaupunkihin läksi myötätuulta, purtta pientä viima vinha saatti salmen suulta. Alkumatkan aavan seljän kulki joutuisasti. Vasta …
Kompia
1. RUNOILIJA-YSTÄVÄNI HUOKAUS. »Konstiko lauluja laatia on, kun on laulajan lahjat! vasta se tietävi työn, kell’ ei lahjoja …
Kostettu kostaja
Vuota, kylmä tyttö, kyllä kostan – mietti poika tullen tytön luota – suukon kielsit, kohta kahta pyydät. Koston …
Kullan luo
Synkkä on yöhyt ja öiset saaret, tumma on taivon vyö – Tummana impeni ihanan kaulan kaartavi kutri-yö. Valkea, …
Kullan luota
Mä yksin soutelen yössä ja laulelen hiljakseen ja katson, vierellä venhon kuin leikkivät väreet veen. Ja aaltojen laillapa …
Kultaansa ikävöivä
Oi, jos oma impeni armahin mä tänne sun vieraaks’ saisin, karit kaikki ma tieltäsi perkkaisin ja väylät mä …
Kun neitoni läksi
En saanut, impeni armahain, ma muistoa muuta sulta, jalan jälkesi jäi kotirantaan vain – vei senkin jo aallot …
Käkösen taru
Rannall’ lahden istui talon Tilta kanssa Villesulhon kuherrellen, ihastellen illan ihanuutta, kuullen käkökullan kukkumista, joka tuolta rantakunnahalta helkytteli …
Lemmen uhrit
Veikko: »Anna, sisko, ruusu tuosta, ruusu ihanaisin, että viedä immelleni illalla sen saisin!» Sisko: »Ota ruusu! Lemmellesi annan …
Maaliskuulla
On raitis aamu, Palmusunnuntai, ja ilma tuoksahtaa niin puhtahalta, mut kylmä tuntu on sen tuoksullai – on vielä …
Marjamaani
Mansikkahan kesä-aamull’ läksin, pellon pientareita pitkin kuljin, muistin varoitusta äitikullan: Tuo’os mulle myöskin joku marja. Ahkerasti poimin, rove …
Matkalla
Matka pitkä, mieli musta, mistä lohdun saapi? Entisajan auvon muistot murheet karkottaapi. Sinne jäi mun neitoni kuin kukka …
Mennyt koti
Äsken koito kotimailla kuljin taasen surussain, kun on mennyt koti multa, poissa poikamaailmain. Poissa tuolta tuomilehto, jossa kertun …
Mä metsän polkua kuljen –
Mä metsän polkua kuljen kesä-illalla aatteissain ja riemusta rintani paisuu ja ma laulelen, laulelen vain. Tuoll’ lehdossa vaaran …
Onnen apila
Nelilehtisen apilan tullessain mä löysin karjatiellä, mut toisen hukkasin rinnaltain ja siit’ olen murhemiellä. Sen oisin ma antanut …
Paimentytön kesä
Tyttö nuori päivät pitkät kulki korpimailla karjaa paimennellen, siellä riemusuulla lauloi tyttö, lauloi laajan ilman lintusille rinnan nuoren …
Petetty neito
Mä kävelin metsätiellä ja kuuset ne kuiski vaan: Tuo kalpea tyttö saanut lie rukkaset sulholtaan. Ma laulua aloin …
Puhtahat purjeet
»Mit schwarzen Segeln segelt mein Schiff wohl uber das wilde Meer.» (Heine) Poikana purjehdin purrella kerran laineilla lakkapäillä, …
Pyhät on pihlajat pihalla
Pyhät on pihlajat pihalla, pyhä on kukka pihlajassa, marjaset sitäi pyhemmät. Pyhä on kuusikon käkönen, pyhä on suvinen …
Rakastunut
Raikkahasti laulaa aamunaalto, kun se läikkyellen rantaan lyö, hilpeä on haapalehdon helke, sit’ ei paina elon päivätyö. Yksin …
Rikkaruohoja
Noin noukit rikkaruohoja, oi äiti, taimitarhastas ja kohta kaikk’ on puhdasta sun pienoisessa puistossas. Mut kohta sydän lapseskin …
Salaisuuteni
Varkaan lailla hiivin hiljaa, ihmisiä karttelen, kuljen seinän vierustoita, keskitietä tohdi en. Kädessäni käärön kannan, sitä hellin povellain, …
Sinipiikojen laulu
»Soi simapilli, kutsuos immet kuusikon helmasta karkelohon! Kuutamo kaunis alkava yöhyt – kaikki ne käskevi karkelohon. Liehuos liina, …
Siskojen kesken
»Niin suloinen ja hertas on kyll’ onnellinen lempi, mut lempi vallan onneton on sentään suloisempi. Näät siin’ on …
Suuret aatteet
Elontaistossa, tuulispäissä nuo aattehet suuret vain voi ihmishenkeä nostaa – näin oppia lasna ma sain. Mut aika ja …
Syyslaulu neidolleni
Jo pilvihin taivas peittyy ja paljas on rannan puu, tuul’ laineita ärjyen nostaa, keto kukkiva kellastuu. Suven hertas …
Vastamyrkkyä
Hän lauluja laatien istuu yöt ja päivin hän lausuvi yönsä työt – mä kääntyen, nääntyen kuulen. Mihin, polonen …
Viiman viemä, tuulen tuoma
Minä koito kun synnyin maailmaan, oli tyyntä ja rauhaisaa, kuin alkavan ukkosen eellä on vaan – sitä tiennyt …
Yli metsän koitti jo päivän koi –
Yli metsän koitti jo päivän koi, kun nurmella neitonen kulki, kukat kukkivat auki jo umput loi, jotk’ eilen …