»Mit schwarzen Segeln segelt mein Schiff
wohl uber das wilde Meer.»
(Heine)
Poikana purjehdin purrella kerran
laineilla lakkapäillä,
silloin ma näin lumivalkeat purjeet,
neitoni laskevan näillä.
Syömeni syttyi ja henkeni hehkui
armahan immen luoksi,
mut oli pilkkuja purjeeni täynnä, –
tohdinko niiden vuoksi?
Silloinpa pilvehen päivyt peittyi
vaatetta valkasemasta.
Pilkkunen myös oli neitoni purje,
varjossa näin sen vasta.
Pois päin purteni murhemielin
käänsin mä aavaa kohti –
kaukaa ehkäpä immelleinkin
puhtailta purjeeni hohti.
Voi kun et paistanut päivyt silloin,
kaikki nyt toisin oisi,
mullakin oisi nyt puhtahat purjeet,
jäljellä ihanne oisi!
Eino Leino