Minä koito kun synnyin maailmaan,
oli tyyntä ja rauhaisaa,
kuin alkavan ukkosen eellä on vaan –
sitä tiennyt en aavistaa.
Mut kohtapa pilviä kokoutui
mun taivoni tummentain
ja ukkonen löi, vesi vaahtona ui –
minä suojoa turhaan hain.
Kuin rikkasen pienen mun viimat vei
pois kauaksi maailmaan;
Mut tullevi loppu se tuulellei –
rikan heittävi helmahan maan.
Eino Leino