Alistuminen
Läpi sateen hymyn hopeisen vihreänä mäntymetsä hohtaa, mutta havun takaa silmä kohtaa herkät kultakutrit koivujen. Sateen hento valo …
Läpi sateen hymyn hopeisen vihreänä mäntymetsä hohtaa, mutta havun takaa silmä kohtaa herkät kultakutrit koivujen. Sateen hento valo …
Kauan jo aura viilteli sydämeni maata. Nyt se ei enää tyhjänä vartoa saata. Suo sade kiihkeä, suo, kevät, …
Vasta tänään säihkyssäsi, aamu, huomaan hiljeten, kuinka kuultava on käsi: päivä paistaa läpi sen. Syksyn kuina vuoteessani maailmoita …
Jo sateen sini on pilviryhmät raskaat värjännyt, mut hehku illan puun kultasilmustoissa viipyy nyt, ja teillä himertävät hunnut …
Kätes vahvenevat, kun huuliisi kosken, kun painan kaulaasi vaalean posken. Mut elämän, jonka huuleni suovat, sydämestäni pois sinun …
Kiertäen kehää vain tulet määrääsi loittoon. Tappion kuilusta käy tie ainoa voittoon. Siemenen heikon ylitse aurinko paistaa. Säilyvä …
Tuska tietämisen, jok’ ei tiedä! Tajun viedä rinnasta se rajuudellaan voi. Kammitsoi näön, kuulon, tunnon tomu lämmin, sielun …
Yli jalavan urpujen kellertäväin sade kevättä kantaen lankeaa. Sade kovia katuja kostuttaa ja puistikon ruohon niukan. Majan aution …
Uupuneena itkemään silmäni kun suljin, kieloniityn hämärään heti silloin kuljin. Viileässä keväässään huojui lehvät päällä pään. Kielohaassa kuljin. …
Oi taivaan käsi, syvään miekkas löi. Öin pitkin tutkain poveani söi. Mut älä vielä nosta pois sen terää; …
Arka on astua pois kivun luolasta valoon. Siipien suihke jääkö nyt taakseni taloon? Kasvoja katsoin enkelien lähetyksin. Nähdä …
Luonani häilyy houre kuin sula kulta. Loimua niityn, kukkien hentoa tulta. On rakas jossain, kuiskaa uupuva tunne. Hunnussa …
Oi lapsi, rakkauden lintu jos kädelles lentää, tuttu, kallis, hellä, sit’ älä ano! Suo sen liverrellä vain huikaiseva …
Lumoissa poven liekin loistavan, soaistu, valon varjoon sekoitan. En näe taivasta ja maata, en, ma, hämmentämä hunnun tulisen, …
Lensi taivaasta syvyyteen nuori enkeli alas. Vastaluotuine siipineen maata nähdä hän halas. Vaan oli matka kauhea, tyrmistytti se …
Nyt varjo vain on edessäni elon matka. Ja takanain on tuskan tie, se jot’ en jatka. Mun takanain …
Oi Lapsi, sun seimesi luokse me vaivumme huohottain. Me tulemme kainalosauvoin ja paareilla sairaalain. Mykän, sokean, kuuron joukon …
Sinä loistava perho, min huumaa hämy ruusun povessa kultainen, hyvin hengitä tuoksua kuumaa punalehtien kuultavien, ime kyllin kultaista …
In memoriam Aukeni aurinkoon rakas, tuoksuva pensas. Ruusuin puhkesi tuo, ihanampana muita. Ruususta ruusuun, kuin suven lämpö ja …
Kuin taivaan pihaan astun kotilehtoon, mi tyynnä tuoksuu paistaessa ehtoon, kun peippo puhkee viime lauleluun. Väkevä heleys jo …
Väistyneet on aallot syvät. Näen jälleen silmäs hyvät, aamuun-herännyt. Ylitseni hauta musta vajos täynnä ahdistusta. Poissa on se …
Sairas pieni ja tuskainen, ken ois lähtöäs surrut? Tauti kauhea nääntäen oli rintaasi purrut. Täällä äitisi eksynyt hennon …
Pieni lemmikki, vain kyynelissä näen sarastukses suloisen, hennon olentos, mi kätköksissä iti alla kalliin sydämen. Aroin ruususormin liikkuu …
Pilviä kohti, minne mielesi halas, ihminen, nouset vain vajotaksesi alas. Huipun jos saavutit, kaatunet korkeammalta. Mieltäsi polttaa voiton …
Punertaa pensaat ihanat nyt teillä, joilla hohtaa jää. Valossa kentät sulavat, ja sini taivaan loasta hymyää. Kai kirkkomaalla …
Rakas sisko, josta pesi tomun taivaan rakkaus, vierelleni hymyinesi tule, tuskan huojennus. Vaikka peityt kaipuultani taakse hunnun tiheän, …
Ikuinen Rakkaus, mi poveen jää, kaks nöyrää sisarusta synnyttää. On Tuska vanhempi. Tuo, kalvas kovin ja mykkäkieli, kivun-herkin …
Lienkö ovella elämän, yössä kuoleman aaton, kun nään luonani häilyvän valosiipisen saaton. Varjohirviöt nurkistaan käyvät julmina illoin. Sädekutriset …
Nyt läpi seinän näen: puun kutrit kostuu vihreät, ja huhuillessa käen värittyy lehdykät. Ilossa niityt aukee ihanat silmut …
Sun syliis olen jälleen uupunut, sa, josta olentoni juuret iti, kun petti tuet, joiden kestää piti, ja kädet …
I Sun sydämesi kerran kadotin, kun myrskyn huilut huusi täyteen ääneen. Sen jälleen Jumalalta takaisin sain niinkuin aarteen, …
Oi lapsi, loputon on matka luokses, sylissä tyhjyys ikävöijäs käy. Kumartuu koivu, levotonna vuokses, ja kielo kysyy: miks’ …
Taistoni muistan, kun öin polttavan pitkin kuoleman portteja takoen huusin ja itkin: ”Aukene mulle, synkeytees minut päästä; maan …
Pitkä on päivien retki illan himmeyteen. Yksi on autuas hetki kivusta uupuneen: nukkua siintoon illan, uneen, mi kaartua …
Sinut unessa näin, sinä mennyt. Ihanasti itkien sua suutelin puhellen: ”Surun pistoa tunne en nyt, en taakkaa kipeää, …
Uni lähti. Suoraan sydämeeni väristen loisti vaaleana aamutähti. Silloin muistin näyn suloisen: Kuultavassa maassa rinnallani kalleimpani kulki, jälleen …
Kova on sairaalan vuode, polttava pielus on. Päivien vuoksi ja luode vaihtuu loppumaton. Illat on varjometsin luonani humisseet. …
Nousta ei jaksa jalkani hauraat, eipä tee käsi työtä, vaikea syödä on leipä. Vaan väsyessäni tunnen: voima ja …
Yö ikkunasta katsoi sairaalaan. Sen pimeässä kipein nyyhkytyksin kun neidon valvovan hän näki yksin, hän sisään astui, tähdet …
Unestani herkimmästä havaan. Silmät avaan yössä kuultavassa sairaalan. Aavistan hämärässä aran lyhtyvalon: joku avaa portit tuskan talon. Läheten …