Haun tulokset termille: talvi

Talviyö

…tuiretuinen, rientos talvi taltuttaa, antaa aika jäätä järkeen, loihdut synkät sydämeen, kuolon kirjat miekan kärkeen, haudan hankeen siniseen. Jäästä jäähän, hyystä hyyhyn vyöryy elon virran vuo, syöksyy miesi syystä syyhyn,…

Lue runo »

Talvilaulu

On aurinko astunut mereen, meren kattanut jäykkä jää, syys siirtynyt sankarin vereen, pian talvikin hallapää. Ja voittanut on epäusko, sydän särkynyt heikosti lyö, on sammunut viimeinen rusko ja pitkä on…

Lue runo »

Tuli talvi, ei tahottu

Eläisi kesällä kenki, Hein’ajalla heikompiki, Vaan on pakko pakkasella. Suru suurella lumella. Kelpasin minäi kesällä, Päin päiväpaistehella; Tuli talvi, ei tahottu, Syänkuill’ ei syötettynä; Jouvuin kurja kulkemahan, Nälän kanssa nääntymähän,…

Lue runo »

Talvinen tarina

…toisen maailmoita. Tuo tiainen, lieto lintu, usein istui ikkunalle, kovin ruutuhun koputti; niin kerran sisälle pääsi. Tuo kanarialintu kaunis näki akkunan avoimen, sen takana talvipuiston; uskalsi ulos jo tuonne. Tavannut…

Lue runo »

Sydämeni talvi

Talvella lauluja tehdä ei, talvella tehdään työtä, talvella tuvassa istutaan, iltoja pitkiä iloitaan, talvella paljon on yötä. Talvella talossa kiirettä ei, talvell’ on pitkät puhteet, talvella hiljaa haastellaan, lauluja vanhoja…

Lue runo »

Outi Talvitie

In memoriam Aukeni aurinkoon rakas, tuoksuva pensas. Ruusuin puhkesi tuo, ihanampana muita. Ruususta ruusuun, kuin suven lämpö ja hurma, rakkaus huokui. Niin tuli pitkäinen, alas maahan se iski. Ei ikivanhaan…

Lue runo »

Hiihtäjä surma

Surma hiihti suota myöten, Tauti talvitietä myöten. Noin puhuvi suuri surma, Aika tauti arvelevi Talon aittojen takana, Mäen alla männikössä: “Kenenpä tapan talosta, Tapanko ukon talosta?” “Jos tapan ukon talosta,…

Lue runo »

Hämärissä

…mi yksin talvi-yössä nyt nukkuvi mökkineen. Jos tehtäis tölli me sinne ahon laitahan, alle puun, ja illat istuttaisi siellä valossa valjun kuun. Siell’ istuttaisi me illat, huu, talviset illat nuo,…

Lue runo »

Niin olekin maani matka –

Yö ennen viholliseni oli vankin, vanhin, julmin, on nyt tullut toinen: Talvi, peitsi pakkasen pureva. Valkeus sanani suurin, sillä voitin voimat kaikki, kun lauloin, lakosi miekat, kun iskin, kipunat kirpos;…

Lue runo »

Ei toiste tunnetakana

…Pitkillä piharikoilla, Talvisilla tanterilla; Se tuo tuntenee minua Kotoiseksi tyttäreksi. Veikkoni kotoinen koira, Minun piennä syöttämäni, Neitona opastamani, Haukkua rikuttelevi, Pitkillä piharikoilla, Talvisilla tanterilla; Se tuo tuntenee minua Kotoiseksi tyttäreksi….

Lue runo »

Laulajan murhe

…tuvan tumman, pirtin pienen; itse lautsalle laseime. Kata, talvi, urhon katto, kevät kumpuni kukita. Nukun luonnon laajan unta. Laine laulusi lopeta! Tulkoon maille Tuonen valta, luonnon talvi, laulun talvi. Eino…

Lue runo »

Tuuri

…on sai sanoneheksi, kuului tiuvut talvitieltä, kulkuset kujan periltä; kuunteli isäntä itse, vaikenivat valta-luojat. Tungeikse tupahan vieras hyyssä turkki, jäässä parta, kulmakarvat kuuralliset; pimeni tuvassa tuohus, Tuurin kasvot kalpenivat. Sanoi…

Lue runo »

Kotiliesi

…on avaruus, tosi talvi on yksin, kaikkeus kammottavainen, tiedoton, jäätävä tyhjyys, josta me tulimme, jonne me menimme, missä me enimmän aikamme elimme!” – Aukaisen uksen, syöksyn tuiskuhun, tuuleen. Eino Leino…

Lue runo »

Punainen neilikka 1-7

…kuvia, kirjokaaria elämän, aron astuin hiekkamerta, silmä taivahan sinessä. Tule tuuli, pohjatuuli, tunnen keitahan keväisen, luo lunta polulle talvi, tunnen palmun päivälatvan, messua jumalan myrsky, kuulen kukkuvan käkösen! Eino Leino…

Lue runo »

Väinämöisen miekka

Vuoret ja järvet ja suuret virrat Kalevan kansoa halkoilevat. Yksipä sentään on yhteistä meille: On Väinämön kalpa kannella tyynen, talvisen taivaan. Merkki mun kansani muinaisen tarmon! Sulle ma laulan ja…

Lue runo »

Helsinki helmilöissä

…vaahti myrskyn jälkeen, pysähtyy ja minuun kauvan katsoo. Mitä minusta sa tahdot, tyttö? Kuiskaa tyttö tuskin kuuluvasti: “Olen talvi, Suomen taikaneiti, tuntenethan minut vanhastaankin, liat peitän, saastat maahan kaivan, sumut…

Lue runo »

Onko mitä milläki?

…“Kyll’ on meiän sulhollamme Oman jousen ampumia, Oman nuolen noutamia, Karhuntaljat kattehena, Petrantaljat peittehenä; Vaan onko teiän neiollanne Wiipurissa viilatuita, Kaupungissa kaulatuita, Kesäkuilla kuivatuita, Pantu päiväpaistehella, Vaattehia valkehia, Talvisotkuja hyviä?”…

Lue runo »

Juhannus v. 1918

…mieleni mun tuiretun. Mikä sorti äänen sorjan? Miks on sydän synkkä mun? Kadotin ma kerran naisen, jota raukka rakastin, silloin saman tunnon tunsin, silloin samoin aattelin: Tulee kesä, tulee talvi,…

Lue runo »

Kuolemattomuuden toivo

…vaivaan, älä luule, tähti, mi tuikat talvi-yössä, olevasi ainoo, mi tääll’ on valon työssä: työlamppu palaa, ihmishenki ikävöi, sähkön valta säkenöi, tunne suuri suitsuaa ja haave heljä halaa.” Ilkkuu jääkukka…

Lue runo »

Äiti ja lapsi

…jumalaa.” Niinpä vaimo huohottaen lausuu poikaans kyyneleillä valellen; lähtee poika tielle talviselle emäntien armoo anomaan. Kauvan äiti häntä katseleevi äärelt mökin pienen akkunan; kyynelvirta hänen helmaans vuotaa, povi painuu, sydän…

Lue runo »

Vuodenaikain antimia

…mitäs hän tuo lahjaksi? Uutista, uutista, pellon uutista! Mitäs ompi suvella hyvää meille tarjota? Marjoja, marjoja, punamarjoja! Talvi, vanhus valkea, mitä hän on antava? Lunta vain, lunta vain, valkolunta vain….

Lue runo »

Mieli mennä metsolahan

Mieleni minun tekevi, Aivoni ajattelevi, Mieli mennä metsolahan, Metsän tyttöjen tyköhön, Salon piikojen pihoille, Havulinnan liepehille, Juomahan salon simoa, Metsän mettä maistamahan, Heitän poies heinäkengät, Kaskivirsuni karistan, Panen talvitallukseni, Sykysyiset…

Lue runo »

Ota metsä miehiksesi

Satoi ukko uutta lunta, Herra hienoista vitiä, Sykysyisen uuhen verran, Verran talvisen jäniksen; Lähen miehistä metsälle, Urohista ulkotöille, Ukon uuelle lumelle, Palvoisen panemaviille, Jäniksen jälettömälle, Hiiren hiihtamattomalle. Ota metsä miehiksesi,…

Lue runo »

Kasimir Leino

Alas astuvat immet taivaan joskus ihmisten lasten vaivaan, suovat lohtua, unhoitusta sinne, missä on mieli musta, polku yöllisin, yksinäisin, talvi ankarin, tanner jäisin. Laulaa lempeät immet taivaan joskus ihmisten lasten…

Lue runo »

Jean Sibelius

…hallojen, kirsien, talvien taikaa, revontuli-aikaa, vaaroja, taistoja, surmankin vaistoja, valkeuden miekkoja, Tuonelan hiekkoja, maineita turhia, sielujen murhia, ilkeyttä tuhmaa, jättien uhmaa; näyttävät elämän kaaret ja pielet, maailman menon ja ihmisten…

Lue runo »

Suomen päivä

Soi päältä Pohjan sankean nyt taika talvi-yön, maan kaiken kautta ankean lyö liekki laulun voittoisan kuin tähtikalpa Väinön-vyön tai mahti hengen työn. Jo rauta, vaski vaipuvat, kun kultakannel soi, yön…

Lue runo »

Aamutervehdys

Syvyyksissä unten valkeus voitti. Silmäni aukes tuleen talvisen aamun. Povea vieläkin polttivat taivaisesti huulies jäljet. Silloin tiesin, ja sai tulen hohteen poski: kaukaa sieltä pilveen loistava-siipeen silmäsi loit, ja syttyi…

Lue runo »

Kuun lapset

Kuu jo kylmeni. Näkivät tähden talvisen eläjät edessänsä Maan ihanan, kuuma-rinnan, riemu-täyden. Nurkui kansa nuorempainen: “Sinne siirrymme ijäksi alle auringon paremman, luokse luonnon lempeämmän; armas on asua siellä, lämmin maata…

Lue runo »

Oterma ja Katerma

…syödä Hiiden linnun veljen maksoa veristä.” Veli vanhempi kirosi: “Mitä laulat Hiiden lintu!” Sanan saattoi nuorempainen: “Raikui matkamme ratoksi.” Veljet huhdalta palasi pimetessä talvipäivän; paha hongasta pakisi: “Verevä Oterman onni,…

Lue runo »

Pyhä Martti

…Martti, kunis maan päällä oikeus on, kunis täyttynyt Jumalan tahto on laupias, lahjomaton.” Yhä ratsastaa Pyhä Martti, käy tuomio teräksinen yön talvisen tähtien alla yli maan, läpi sydämien. Eino Leino…

Lue runo »

Loukatut

…ma sulle, siitä mun sydämeni murtui, tehnyt olet väärin sa mulle, siitä mun tunteeni turtui. Sultakin kuollut on herkin. Tiedän, se on oma syyni. Menneet on onnemme keväät, eess’ ikitalvi

Lue runo »

Marjatan tähdet

…sen maailma maksaa, suo hälle haudan syntymämaata; vieläkö jalkasi jaksaa?” Vastasi nainen, vakava nainen: “Eespäin on talvinen tiemme, vastassa vaikeus, mielessä haikeus, kauneuden viestiä viemme, kuljemme rakkauden palmuja kantain, päällämme…

Lue runo »

Veljesvirsi

…muinaisia, tulta taattolan takassa, maita maamon kukkivia, ihanuutta talvi-illan, suvi-aamun armautta, kesän kerkeän menoa, syksyn synkän saapumista; kuinka paistoi kuudan valju hangille helottaville, kuinka paahtoi kultapätsi heinän nuoren helpehille, kuinka…

Lue runo »

Maan hädässä

…maine maasta hengen voittoisan. Vaikka tuiskii talvi lunta, paljon painuu alle jään, näkee unta ihmiskunta oikeasta itsestään. Uusko uhkaa Suomen surma? Taasko tarpeen mahti maan? Tulkoon turma taikka hurma, kaikki…

Lue runo »

Perman taru

…tuntureilla suuri sekä sakee. Kahden puolen Kainuun merta ääriään se hakee. Kauniit ovat Kainuun naiset, tarvaat talvi-öissä, vaaralliset sodassa ja sorjat rauhan töissä. Hallaisissa hameissa ne hiihtelee ja laulaa, kullat…

Lue runo »

Taideniekan yö

…kastoi kalvan hurmehesen, nosti kohti korkeutta, vannoi näin valan ikuisen: “En minä levänne ennen kuin minun miekkani terästä revontulet roihuavat yössä pohjolan pimeän.” Vyötti varren rautavyöhön, astui ulos talvi-yöhön, talven…

Lue runo »

Raskaalla hetkellä

Maailma kulkevi kulkuaan. Hanki jo paksulta peittää maan ja kesä on jo keikkuen mennyt. Minun mieleni on kuin talvinen kuutamo-yö, niin kylmä, niin kirkas ja rintani lyö, kuin muistoja murskaten…

Lue runo »

Taas kotona

Minä käyn kuni kyntäjä pellollaan kodin rakkahan raunioita ja muistelen muistoja lapsuuden, kalaretkiä, karkeloita. Minä käyn kuni kyntäjä pellollaan sydän täynnä ja rinnassa rauha. Taas mennyt on talvi ja tullut…

Lue runo »

Laulu kevättalvella

(Gustaf Fröding) “Sula jääni, suo mun vieriä, virrata vapaana”, näin keväälle huokasi talvi. “Kenties, jos päivän on tahto niin, me vuotamme kai vielä viikon, kaks, kenties, kenties”, kevät lauloi. Eino…

Lue runo »

Ihme

Hän oli jo kuollut ja kuopattu ja nukkui jo nurmen unta. Kesä kukkinut oli hänen haudallaan ja talvi jo satanut lunta. Mut on kuin haudat ne aukeis taas, elo henkisi…

Lue runo »

Eräälle ystävälleni

…elo painaa ja uskon kukka kun on tuoksuton, kun riemu vaipunut ja toivo vainaa. Voi, kuinka silloin ihmeen ihanaa on käydä yksin, yksin talvi-öissä ja nähdä eessään laaja erämaa ja…

Lue runo »

Soutelemassa

…vastasi näin: – “Suvi talvea pelkää aina.” – – “Mut etkö sä usko, ett’ talvikin ain toki pelkää kevättä juuri?” – “Niin, totuus valhetta pelkää vain ja valheen valta on…

Lue runo »

Pihlajan alla

…kuin pihlaja keväinen. Sen tuoksuja hengin mä vallaton ja kukkia poimin vaan, kun taivas siintävä, kuulas on ja nuori on nurmi maan. Niin, talvi saapuvi kerran kai ja kukkaset kuolla…

Lue runo »

Pohjan neien kuolo

…sulhojen aika poissa, on laulu kuollut ja murhe koissa. Hän paistoi päivänä talvi-öissä, hän kuulti kullassa, kirjovöissä. Hän tuoksui tuomena tanhualla ja urhot leikki sen lehvän alla. Hän kukki kumpuna…

Lue runo »

Vanhoille

…tuulispäät ja halla se maahan hiipi, tuli pakkaset, tuiskut ja jäät. Yli talven kaislat ne murheissaan lumipäisinä rannalla seisoi vaan ja kun vinkui talvinen tuuli, he kuiskivat muistojaan. Ja muistivat…

Lue runo »

Kevätlaulu

…hellitä hempeä huomen! Pitkä, pitkä on Pohjan yö, kolkko on talvi Suomen. Kauvan kattanut maata on hallan ja hämärän vyö, kauvan on kuura peittänyt maan, kauvan on huura huokunut mielihin…

Lue runo »

Neiti Inkeri

…Inkeri kammiossaan, eessä silmien iskee, lyö, tyttö seisovi hurmiossaan, ei hän ukkosta pelkää; silloin puiston polkua nousee mies, hän, tuo itketty talvi-illoin, josta vain sydän neidon ties. Hän, tuo ainoa,…

Lue runo »

Vapauden vilja

…sänkeä keltaista astuu, jo mielessä ehkä ens-syksyiset sadot, hän vaieten miettii, mi hällä on vastuu, jos tyhjät on talviset riihet ja ladot, mut katso, nyt äkkiä silmänsä kastuu, on kuin…

Lue runo »

Tervehdys Oskar Merikannolle

hänen 50-vuotispäivänään Rautainen aika raikua kultaisen kielen, talvinen taika kukkia laulavan mielen, sentään sun soittos ain yhä herkemmin helää, siitä on voittos, että sun on ilos elää. Aurinko paistoi, kun…

Lue runo »

Syksyn synketessä

…kyselen, mykkä on taivas, maa. Virrat, järvet, ah, jäähtykää! Tulkoon Tuonen ja tyynen sää, syksyn en kukkia siedä, koska en koskaan häntä nää. Kuolkaa, kuolkaa, ah, metsät, puut! Tulkoot talviset,…

Lue runo »

Inkerin sulhot

…keseä, Ynnä syksyä yheksän, Talvikausi kymmenettä; Kunsa kuulet kuolleheni, Kaiketi katoneheni, Otiakos uros parempi, Elkösä pahempatani, Elkösä parempatani; Ota muutoin muotohittes.” Eirikki vähä ritari Valhekirjat kannatteli, Valhekirjat kiiruhulta: “Lalmanti on…

Lue runo »

Neitsy Maarian virsi

…ruoaltansa, Tiuskoi tiskinsä nojasta: “Äsken on toet totesi, Valehettomat valasi, Kun tuo härkä ammonevi, Pääpönttä pölöttänevi, Jok’ on luina lattialla, Liha syöty, luu kaluttu, Kesi kenkinä pietty, Talvikausi tallaeltu.” Nousipa…

Lue runo »

Pienuuesta orpo

Piennä heitti minun isoni, Piennä isoni, piennä emoni. Iso kuoli, äiti kuoli, Kuoli muu sukuni suuri, Jätti mulle jäiset kengät, Sukat uhkuiset unohti; Jätti jäisille jälille, Talviselle tanterelle; Jätti kun…

Lue runo »

Vaimojen valituslaulu

…joikui kirves, jousi. Voi meitä, voi meitä! Talvi-ilta lankee, kiihtyy pohjan pakkanen, on eessä kuolo ankee. Voi, tuolla jo tulevat taas! Uusi kurjuus! Kuoloakin ankaramp’ on orjuus, on orjuus! Voi…

Lue runo »

Erotus onnilla

…Yks oli lehmä maammollani, Sen häjy häräksi muutti, Piru pitkäpiimäiseksi. Härän söi susi kesällä, Minä maiotta makasin, Minä voitta vuollattelin; Kesän voitta kellittelin, Rieskasetta riuottelin, Talvilampahan takuissa, Mustan uuhen untuvissa….

Lue runo »

Erotus mielillä

…Aamun armas aurinkoinen. Mitenpä poloisten mieli, Kuten allien ajatus?— Niinpä se poloisten mieli, Niinpä allien ajatus, Kun syksyinen yö pimiä, Talvinen on päivä musta; Minun on mustempi sitäi, Synkiämpi syksy-yötä….

Lue runo »

Rukous

Talvi-ilta yli maan pimeänä makaa. Huokauksen tullessaan tuo se rajan takaa. Kunpa vahva rukous kantais yli muurin, sinne, miss’ on vavistus, miss’ on tuska suurin. Taivaan tähdet syttyvät yli ihmisrajain….

Lue runo »

Härkä-Tuomo

Kasvoi uros urhee Kaimalassa, Tuomo, emäntänsä heimolainen; teki työtä, uhmaili kuin peikko; millon peltoa hän pöllytteli väsymättä, millon möyriskeli soita, luhtia kuin korven karhu talvikoutoansa rakentaissaan. Mitä sai hän, mitä…

Lue runo »

Kevät

…ja tuo viestejä ihmiselle. Repäise auki mielesi akkunat, joihin pahantuulen hämähäkki talvisaikaan kutoi verkkojaan. Päästä kaipauksen häkkilintu valloilleen ja anna sen kisailla kaukaisten karien keskellä lokkiparven parissa. Anna sen lentää…

Lue runo »

Äiti ja lapsi

…on muistui mielehensä hiihtäjätoveri toinen, Tauti, käyjä talviteiden. Paukahteli kiuas kylmä: “Nää ei Taudin tappamia.” Tutki Tuoni tarkempahan: “Niinpä Nälkä ne näversi.” Hanki haastoi ikkunalta: “Viel’ oli kapea kakku.” Tutki…

Lue runo »

Valkeat hanget

…aika on rauan. – “Myrskyn ja rauan on tehtävä ratkaista, ei elon ijäisen kulkua katkaista.” Voi suvi tulla ja talvi uus – – – “Palaamme jälleen kuin ikuisuus.” Eino Leino…

Lue runo »

Joulu Belgiassa

…voimallansa, koko kansa on häädetty kodeistansa, ei rauhan, vaan kuolon enkeli yli talvisten tannerten kulkevi; siell’ lepää myös arki-askaret, mut tykkien jylinä pauhaa. Meille oikeutta, totuutta opetetaan ja ijäistä ihmisyyttä,…

Lue runo »

Naissaari

…itkee. Sadat vuodet hän siinä jo seisonut on, nyt vain hän on valkea paasi, monet toivehet, itse toiveheton, hän ympäri yössä kaasi, moni talvi ja syys veren lämpimän hyys, –…

Lue runo »

Karhunpyynti

…haamottaa kaukaset metsät. Saaliinens kotia rientävät viimein talvisen yösen loistees, kosk revontulien seppeli säihkyy taivahan otsal pohjas, ja kelmee kuu hymyellen ain tuol korkeal aholla käy ja paimentaa tähtien laumaa….

Lue runo »

Meren kaupunki

…kun talvi kuutamoiset kuurahunnut kutoo. Mutta meri jäänkin alta jyskää: “Vaikka vanki, olen vapaa sentään, pinnan vaan voi halla hyytää, lämmin viel’ on rintani ja sydän sula.” Kuulee kaupunki ja…

Lue runo »

Haamu

…niinkuin outo otsalehti. Paistaa poveen hyhmettyvään, vereen velhon jähmettyvään. Niinkuin ukonnuoli iskee, käymään talvitietä käskee. Miss’ on vaikein vastamahti: totisinta totta kohti. Pihan poikki pilvilinnan, taakse tavan, yhteiskunnan. Eino Leino…

Lue runo »

Sulkanuoli

Kiiltää kärki noidan kiron, suihkaa sulkanuoli neron. Iskee päähän ihmisvaleen, syttää kylät suuret tuleen. Tarpoo talvi-öiset ummet, tempaa juuriltansa tammet. Murhaa monet päivän mietteet, tappaa monet taivaan luotteet. Kulkee kautta…

Lue runo »

Ruijan rukous

Onnen viimeinen, vihanta muisto, tarun hohtava talvipuisto, syksyn kuurainen kukkariuku, keväthangilla hopeatiuku, pulkka puikkiva, maassa härmä, kivi tahkottu, kimmel-särmä, tähti, katsova syvään kaivoon, hulluus, iskevä urhon aivoon, runo, raikuva tuonen…

Lue runo »

Kultaansa ikävöivä

Oi, jos oma impeni armahin mä tänne sun vieraaks’ saisin, karit kaikki ma tieltäsi perkkaisin ja väylät mä viitottaisin. Ja kieloja aalloille kylväisin mä talvisen tuiskun lailla ja saisivat sadetta…

Lue runo »

Maaliskuulla

On raitis aamu, Palmusunnuntai, ja ilma tuoksahtaa niin puhtahalta, mut kylmä tuntu on sen tuoksullai – on vielä talvi, viel’ on hallan valta. Jo kirkkahana aaltoo avaruus, jo päivyt paistavi,…

Lue runo »

Mietelmiä 1-4

1. ITSENSÄ ETSIJÄ Koskena kohista, lampena levätä, merenä myrskytä, pilvinä piristä kohtalo itsensä etsijän on – syöksyä, haihtua aurinkohon. 2. OHJE Ei mitään uskoa, ei mitään toivoa ja sentään toimia….

Lue runo »

Uran-uurtajat

Ne ei ole nerot. Ne on nerojen eellä-käyjät ja usein tuskin kykyjä he ovat. Mut hermot heill’ on hyvät, ei tyhjän säikähtäyjät, ja kourat sekä omattunnot kovat. He kulkevat laaksossa,…

Lue runo »

Iku-Turso

Inehmot, inehmot, mitä tiedätte minusta, Tursahan tuskasta, jätin ikijanosta, ähkystä ärjyjen, läähätyksestä aallon läikkyvän urhon? Vettä vellon, merta melon, jano ainainen povessani palaa; juon ijäti, ijäti janoon, ei sammu mun…

Lue runo »

Tähtipojat

Lapsuuden muisto Ne porhalti lumisen lakeuden poikki ja lapset ne kavahti ikkunaan, ne ylitse kinosten kilvaten loikki ja kelkalla vetivät kampeitaan. Ne kysyivät: “Oisiko kystä talossa?” Ne tahtoivat laulaa kynttilän…

Lue runo »

Jumala

Alkua elämän etsin, äärettyyden äärtä, maailman, Jumalan juurta, päättömyyden päätä; on nyt ongelma opittu: Jumala on murhe. Suru yksin suurta luopi, murhe maita muuttaa. Tulet myrskytuulen lailla, menet niinkuin meri;…

Lue runo »

Sydän 1-2

I Sydän, mitä sahaat? Sahaatko lautaa neljää, joiden välissä maata, maata mun mieluisa on? Sahaan ma rautaa, kahleita katkon, että sun henkesi vapaa oisi, henkesi onneton. II Sydän, mitä kuiskaat?…

Lue runo »

Tuulikannel

Muut sydämen saivat, ma kantelen, muut murehti, nautti, ma en, ma en, en kurja ma elää, en kuolla voi, kun sykä ei syömeni, soi, vaan soi! Kova kohtalo, ankara arpa…

Lue runo »

Korkea veisu

(hänelle, jota minä rakastan) Sanoi ennen elämä minulle: “Kärsi ja nauti!” Sanoo nyt: “kärsi!” ei sano muuta. Tahtosi tee, sun vaalin on valta, tien päässä seison, tunnetko murhetta, musta tyttö?…

Lue runo »

Mies mielipuoleks tulla voi

Mies mielipuoleks tulla voi ja nainen voipi pettää, mut sua, surun Eya, oi, en voi ma koskaan jättää. Sa sylkytät mun sydäntäin kuin veren kiertokulku, ja jos sa vaadit elämäin,…

Lue runo »

Atlantica

Atlantica! Tunnetko lauhkeat tuulet? Atlantica! Huomaatko palmujen huiskeet? Meren aavalta Ahtolan laulavan kuulet, ahot viittoo ja vilppaiden lehtojen kuiskeet. Kera tahdotko tulla? Täällä köyhä ma lien, siellä linnat on mulla….

Lue runo »

Kultaiset langat

Kultaiset langat johtavat taivaasta maahan, kultaiset langat juoksevat rintahan kunkin, hohtavat, hehkuvat, kultaiset langat; kulkevat, kunne ihminen kulkee, seuraavat häntä hautahan saakka, – ja katkeevat poikki. Mut astuvi joskus enkeli…

Lue runo »

Bajadeerit

Päivä pitkä, paahtava urhoille suotiin, yö lyhyt, lämpöinen rintaamme luotiin. Lennä, lennä, lintu, hämyn perho häily, virvatuli sydämissä, syty, älä säily! Kyllin on kruunuja karkelijalla, valtakunnat uinuvat vöittemme alla. Kun…

Lue runo »

Karavaanikuoro

Kukka on kasvanut erämaan sannassa, puna-raakku auennut aavikon rannassa. Erälaivat soutaa, ihanansa Intian prinssi nyt noutaa. Tulikuumat niinkuin askelet allamme huulet heljät hiiluvat saatettavallamme, varsi kuin palmu, silmän suuren nurkassa…

Lue runo »

Niniven lapset 1-3

1. Kaunis on ihminen, koska työn hikihelmet häll’ on kulmaluilla. Kauniimpi ihminen on, koska koti aidattu on linnun-laulupuilla. Kaunis on ihminen, koska hän haudan unta, unhoitusta halaa. Kauniimpi ihminen on,…

Lue runo »

Nocturne

Ruislinnun laulu korvissani, tähkäpäiden päällä täysi kuu; kesä-yön on onni omanani, kaskisavuun laaksot verhouu. En ma iloitse, en sure, huokaa; mutta metsän tummuus mulle tuokaa, puunto pilven, johon päivä hukkuu,…

Lue runo »

Häähymni

Tyttö: Lauloin yölle, lauloin tähtösille, kyllin lauloin kuulle kalpealle. Miks en laulais kerran auringolle, sulle, sydämeni päivänkulta? Poika: Lauloin rakkautta onnetonta, kyllin lauloin lemmen kyyneleitä. Miks en laulais kerran onnellista…

Lue runo »

Revontulet

Sinkoovat siniset liekit Lapin taivahan laella. Räiskyvät, räjähtelevät tulikielet Turjan yössä, kuin kiron timanttikannel, kuin vihan väkevä välke; henget kuolleiden heräävät, nurmen alla nukkujatkin. Soi yössä kumea kuoro: “Kun ei…

Lue runo »

Proloogi Tampereen teatterin avajaisiin

(Tampereen teatterin avajaisiin 8 p. syysk. 1904) Aatra, käyvä kynnökselle, lippu, luotu liehumaan, pyhä viiri, pystytetty sydämehen Hämeenmaan, Iyylilehto laulun laajan, sanan soipa pyhäkkö, taimi taiteen suomalaisen, Suomen nuorin näyttämö!…

Lue runo »

Syvyyksistä

Ei se kurja, joka kurjaks syntyi, ei se orja, jonka äiti orja, ei se maaton, joll’ ei maata ollut; vaan on vasta orja ynnä kurja, joka syöstiin onnen kukkulalta, joka…

Lue runo »

Tottumus

Me uskoimme, että ihminen ei voi elää, jos latva sen leikattu on ja irti on juuret. Me elämme sentään! Laulut ja kantelet helää kuin ennen, käy kirkossa kansa ja soi…

Lue runo »

Pro Humanitate

Tuskaa luonto on täys, meri, maa, kaikki huokaa, ahdistus ilmassa on, pedot etsivät ruokaa, kaikkialla on pelko ja kuoleman kauhu, kaatuminen sekä murtuvain metsien pauhu. Luonnosta pois! Luonto huonosti hoitavi…

Lue runo »

Eräälle kansalaiselle

Minkä astuit alemmaksi, sen sa istuit ylemmäksi, minkä vaivuit arvon vaassa, sen sa kartuit koko maassa, minkä kaaduit valtamiesnä, sen sa seisoit kansan miesnä. Eino Leino…

Lue runo »

Myrsky

(Th. Reinille omistettu) Ihmissieluss’ oli myrsky. Tunteet kuohui, vaahtos vaiston lakkalaineet, tuhat mielikuvaa tunki, toinen toista ajoi, alkuvietit villit myrskysivät myötä juuriansa. Vihdoin koitti aatteen armas päivä. Ihmissieluss’ oli myrsky….

Lue runo »

Kumpi on kauniimpi?

Kumpi on kauniimpi: uskoa, että vapaus koittaa, toivoa, että valkeus voittaa, ja taistella valkeuden eestä, – vai taistella tietäen, ettei valkeus koita, tietäen, ettei vapaus voita, ja sentään taistella? Kumpi…

Lue runo »

Carmen saeculare

Rauhaa rakennetaan, kansat kättä lyövät, teräskintahat kilahtaa. – Aika laulaa lauluaan. – Yksilön oikeutta poljetaan, kansojen oi- keutta sorretaan, sananvapautta vainotaan. – Orja, vangittu vuosisata! – Sotavankkurit jyrisevät, valtioviisaus kal-…

Lue runo »