Eläisi kesällä kenki,
Hein’ajalla heikompiki,
Vaan on pakko pakkasella.
Suru suurella lumella.
Kelpasin minäi kesällä,
Päin päiväpaistehella;
Tuli talvi, ei tahottu,
Syänkuill’ ei syötettynä;
Jouvuin kurja kulkemahan,
Nälän kanssa nääntymähän,
Pakkasessa parkumahan,
Vilussa värisemähän.
Annapas kesä tulevi,
Lähenevi lämmin aika,
Taas minua tarvitahan
Rukihin rutistuessa,
Kesäheinän heiluessa,
Kaurojen karistuessa.
© 2024 Runosto – Vanhoja suomalaisia runoja