Kaikille yhteisiä lauluja

Lauloin ennen lapsempana, Kieltä pieksin pienempänä, Vaan en nyt sanoa saata, Enkä

Voi isoni, voi emoni, Voi on valta vanhempani! Minnekä minua loitta, Kunne

Soutelemma, joutelemma, Melkein melaelemma, Näillä väljillä vesillä, Lakehilla lainehilla. Tuli aika, airo

Alahan on allin mieli Uiessa vilua vettä, Alempana armottoman Käyessä kylän katua.

Avatkame aitoamme, Potkaskame porttiamme Laske sulhoa sisälle! Jo on sulhonen sisässä. Katso

Mikä lie minua luonut, Kuka kurjoa kyhännyt, Tälle inhalle iälle, Katovalle kannikalle;

Pah’ on orjana eleä, Käyä toisen käskyläissä; Teen mä työtä työn ajalla,

Laulaisinpa, taitaisinpa, Vaan en mie rahatta laula, Suut’ en kullatta kuluta, Pieksä

Kyll’ on maata kyntäjällä, Ahoja ajelijalla, Kangasta kävelijällä, Vettä viljoin soutajalla, Viel’

Suot sulavi, maat valuvi, Ahovieret aukiavi, Kaikki kankahat sulavi, Lätäkötki lämpiävi; Ei

Häitä Hiitola pitävi, Paha joukko juominkia; Tappoi häiksehen hevosen, Ruo’iksehen mustan ruunan.

Elä naura toisen naista, Moiti toisen morsianta! Vielä saat itseki naisen, Sekä

Otettiin minusta outo, Varsin virhi viskattihin, Minun lapsen lauluistani, Pienen pilpatuksistani; Minun

Moni muualla sanovi, Ja moni ajattelevi: “Ei oo huolta hurnakolla, Ajatusta aiaksella.”

Koira haukkui korven rannan, Penikkainen pellon rannan, Minä juoksin katsomahan, Toivoin tuotavan

Emo neuo poikoansa, Vanhin vaivansa näköä, Kun kuki sukimojansa, Itse ilmoin luomiansa.

Osapoika, onnipoika, Jumala rahakas poika! Rikos riistainen rekesi, Tavarainen aisa taita, Rikki

Mikä lie minunki luonut, Kuka kurjasen kuvannut— Liekö luonut luoja suuri, Suennut

Surull’ on susi metsässä, Surummalla mie sitäi; Retkell’ on repo metsässä, Retkemmällä

Enpä voi ilon eleä, Enkä leino leikin lyöä, Ilon illan oltuani, Leikin

Itse seppo Ilmarinen Kauan kalkutti pajassa, Saanut ei kuokkoa kokohon, Kirvestänsä kiehumahan;

Ne varsin valehtelevat, Tuiki tyhjeä panevat, Jotka soittoa sanovat, Arvelevat kanteletta Väinämöisen

Miten on mieli miekkoisien, Autuallisten ajatus?— Niin on mieli miekkoisien, Autuallisten ajatus,

Osallisten onni valvoi, Lykyllisten lyyrätteli; Minun malkion makasi, Minun utran uinueli, Osallisten

Mipä meiänki tytärten, Mikä muien neitosien?— Ei tytärtä tuumatonta, Neittä neuon saamatonta.

Kuoli herralta hevonen, Paras ruuna pappilasta; Tuli korpille kohina, Ilo ilman lintusille.

“Mie olen hirven hiihannassa, Jalopeuran jaksannassa, Kaikk’ on kenkäni kulunna, Näitä teitä

Mintähen olenki hoikka— Oonko hoikka luonnon hoikka Vai hoikka eroon tekemä?— En

Käyn mä kymmenen kyleä, Samoan saan taloa, En löyä sitä sisarta, En

Usein hyvä emäntä, Se tarkka talon emäntä, Kuulevi kukotta nosta, Kananlapsetta karata,

Hyvä ilta lintuseni, Hyvä ilta kultaseni, Hyvä ilta nyt minun oma armahani!

Sanelen salituvista, Saajasta salitupien, Laulan lautsan laskijasta, Isännästäni ilotsen; Jok’ on saanut

Hyvä lapsi laiskan vaimon, Käsikukka kunnottaman; Kun tulevi työlle lähtö, Istuksen imettämähän,

Anna onni ohravuotta, Jumala jyväkeseä, Saisin kekriksi olutta, Tahi juda joulukseni; Orjatki

Käki kukkua käkesi Maalle tälle tultuansa, Lintu lauloa lupasi Lennettyänsä leholle. Kuku,

Jos ma lauluille rupean, Virrentöille työnteleme, Laulan pihlajat pihalle, Tammen keskitanhualle, Tammelle

Enpä tuota tunnekana, Tunnekana, tieä Kulle syylle sylveäme, Kulle laaume laulle; Jop’

Moni matkassa tulevi, Tapahtuvi taipalella, Joutavalle juomarille, Hurjalle humalapäälle: Kinnas kirpovi kuhunki,

Anna Kiesus antajalle, Tunge tuhlarin kätehen; Vie Juutas vinkujalta, Paha henki parkujalta.

Vaivaisen heposen varsa Kaikkien ajeltavana, Onnettoman eukon lapsi Kaikkien saneltavana. Kaikki saatua

En minä puhu pukista, Sano en sarviraavahasta, Enkä laula lampahista, Kellokauloista kelota;

Laulaisinpa, taitaisinpa, Osajaisinpa olisin, Laulaisin minä kotona, Vaan en julkea kylässä; Kylän

Koti korkia näkyvi, Aitta kaunis kaljottavi, Jossa veikkoni viruvat, Siskoni sirottelevat— Veikot

Kaikki oon katala nähnyt, Kokenut kovaosainen, On kolme kokematonta: Uuestahan syntymättä, Syömättä

Anterus ylinen yrkä, Ylimmäisen miehen poika, Teki tielle tetren pyyön, Rannalle revonritasen,

Kotihinsa muut menevät, Majoillensa matkoavat, Kurjall’ ei ole kotia, Katalalla kartanoa; Korpi

Oisko mulla, kun on muilla, Hevonen rekivetoinen, Reki kaksikaplahinen, Sa’an maksava satula,

“Minä, minä köyhä vouti, Maan möin, senki söin, Itse jouvuin kulkemahan. Tytär

Kun mä kerran kengät saisin, Kerran kestävän hevosen, Kerran korjan kelvollisen, Kerran

Kukkuipa käkeä kaksi Kahenpuolen korpinotkon; Satuin noita kuulemahan— Hyv’ oli kuulla kummaistaki.

Lauloa minä lupasin Näille maille tultuani, Kukkua käkesin kälkö Lehtomaille mentyäni. Kukkuipa

Ei kumaja kuiva kulkku, Eikä rintani rimaja, Kun ei voilla voiettane, Rakettane

Kuusen juuret kuivettuvat, Vaan ei kuivu kyyneleni; Meret suuretki sulavat, Ei sula

Kurki kuusesta huhuvi, Keträkulkku keiahutti: “Tapa tauti tyttölapset!— Maalta marjat poimitahan, Karpalot

Tule meille Tuomas kulta! Tuopa joulu tullessasi! Tule kekri, jouvu joulu, Sekä

Kynteli kovin kysyvi, Paavali pajattelevi: “Joko on ruohtimet ruhottu, Joko tappurat tapettu?”—

Suu kurja sulin pakaja! Etpä silloin laajoin laula, Etkä aivan pitkin piuska,

Lähe nyt ainoa avuksi, Kiesus kulta kumppaliksi! Suin kokohon, päin kekohon! Muut

Köyhä mies ketoa kynti, Sekä kynti, jotta kylvi, Kylvi kymmenen jyveä, Kynti

Mieleni minun tekisi, Aivoni ajattelisi, Lähtiäni laulamahan, Saahani sanelemahan; Monet on taiot

Panen nyt maata maan luvalla, Maan luvalla, puun luvalla, Kaiken kartanon luvalla;

Kun emo minua tuuti, Niin se tunti tuskiksensa; Kun emo minua vaali,

Muilla onni työn tekevi, Haltia rahan hakevi; Minun onneni makasi, Haltiani haukotteli,

Kun ois muita, niin minäi, Itsemennyttä Manalle! Kusta nyt saisin kumppania, Minä

Olipa minulla mieltä, Oli ennen aikoinani; Oli mieltä muillen asti, Sekä tointa

Pestaisinpa mieki piian, Orjan ottaisin minäi, Kun ois tuohi vaattehena, Savi ruokana

Mikä neuoksi minulle, Mikä neuon antajaksi?— Neuo, neitonen minua, Opastellos orpolapsi! Ei

Laulavat Lapinki lapset, Heinäkengät heittelevät, Hirven harvoilta lihoilta, Petran pienen pallehilta; Niin

Heponenki hengähtävi Matkan pitkän mentyänsä, Rautanenki raukenevi Kesäheinän lyötyänsä, Vetonenki vierähtävi Joen

Ei tieä kotoiset vaimot, Eikä naiset naapurini, Missä miehet mellostavi, Kussa uhmoaa

Osa oli minulla; ennen, Niinkuin muilla muuallaki, Kun kasvoin ison koissa, Elelin

Mistä tunnen tuhman miehen, Arvoan uron typerän?— Tuosta tunnen tuhman miehen, Arvoan

Enemp’ on minulla huolta, Kun on koskessa kiviä, Rannalla rapakiviä, Kanarvia kankahalla,

Kukkui muinainen käkeni, Entinen ilokäkeni, Kukkui illat, kukkui aamut, Kerran keskipäivälläki, Syänyöllä

Ajattelen aikojani, Muistan muita päiviäni, Parempia päiviäni, Entistä elantoani. Muin’ oli ajat

Tuttu on tuomi muista puista, Anoppi kylän akoista, Vävy muista vierahista, Nato

Kun minä menen Manalle, Tahi jouvun Tuonelahan, Tuonen tyttöset toruvat, Manan neiot

Lämmin paita liinainenki Oman äitin ompelema; Vilu on vaippa villainenki Vaimon vierahan

Olipa minulla ennen, Oli ennen aikoinani, Iso ilmoin syntyessä, Maammo maille kantaessa,

Tieän mä oluen synnyn, Humalast’ oluen synty. Humala, Remusen poika, Piennä maahan

Liekö minua luoja luonut, Vai lie synti synnyttänyt, Vai käski oma osani,

Seppä seisovi pajassa, Sepän poika porstuassa; Luuli lempo lehmäksehen, Piru pitkähännäksehen. Lyykistihen

Enpä tuota tieäkänä, Tieäkänä, tunnekana, Kuta laulaisin lajia, Kuta syytä syyättäisin; Joko

Syäntäni tuimelevi, Päätäni kivistelevi; Eikä tuima tuimemmasti, Kipiämmästi kivistä, Jotta huomena minua

Parempi minun olisi, Parempi olisi ollut, Syntymättä, kasvamatta, Ilmahan sikiämättä, Maalle tälle

Piennä heitti minun isoni, Piennä isoni, piennä emoni. Iso kuoli, äiti kuoli,

Oli mulla muoto muinen, Oli muoto muien rinnan, Kun mä notkuin nuorempana;

Poika syntyi Pohjolassa, Lapsi Ilmalan lahella; Tullut ei miestä tuhmempata, Untelompata urosta.

Repo juosta reyätteli, Pitkin vuorta voivotteli; “Riu, rau, repo rukka! Miss’ olit

Kukkua käkesin kälkö, Lintu lauloa lupasin; Saisinko käeltä kielen, Kukkujalta kulkkutorven, Kukkuisin

En kulu minä kutsuissa, Enkä vanhene vakoissa; Kulun kuivissa sanoissa, Väsyn silmävääntelöissä.

Oisko seppänä setäni, Tahi taattoni takoja, Veljeni valaja vasken; Tiettäisin suruista suitset,

Tupa on täynnä tuppisuita, Pöytä pönkiä mahoja; Ei olle virren virkkajoa, Asian

Kun ma kuolisin poloinen, Katalainen katkiaisin, Sata suunsa salpoaisi, Tuhat suunsa tukkoaisi.

Noin kuulin saneltavaksi, Tiesin tehtävän iloa Sopineeko, syntyneekö, Käyneekö, kyhänne’ekö, Miesten soitto,

Mikä sorti äänen suuren, Äänen suuren ja sorian, Äänen kaunihin kaotti; Jok’

Ei itke iso minua, Ei emo pane pahaksi, Ei kastu sisaren kasvot,

En minä sinä ikänä, Kuuna kullan valkiana, Surutont’ en suuta syötä, Varutont’

Kuuli ennen äiti äänen, Iso itkuni tajusi, Kun istuin ison sylissä, Paruin

Miks’ on minulla ääni vieno, Ääni vieno ja matala?— Siks’ on minulla

Mikä lie minua luonut, Kuka kurjoa kyhäsnyt, Näille päiville pahoille, Mokomille mielaloille;

“Voi meitä merisikoja, Hyvän Päivän hylkehiä, Näillä Päivilän pihoilla, Hyvän järven rannikoilla!”

“Tahtoisitko rakastaa— Mie työnnän tytön sinulle, Sinull’ on ihanat silmät, Hänellä syän

Tahon mie tanssihin ruveta, Ilovirtehen viretä; Täytyykö tätä tupoa, Lainataanko lattiata, Tanssia

Ei tanssi minun taluma, Eikä toisen kumppalini; Tanssi on tuotu tuolta maalta,

Pah’ on mieleni paloisen Ilmanki pahottamatta, Aina aatkeloittamatta; Siit’ on semminki pahempi,

Emo neuoi poikoansa, Vaimo lastansa varotti: “Ellös vainen, poikaseni, Juosko juhlina kosissa!

Jo on mennyt mennyt vuosi, Menköhön tämäki vuosi Muien vuosien mukahan, Muien

Toisin ennen, toisin eilen, Toisinpa tätä nykyä; Toisin ennen toimi käski, Toisin

Toisin ennen, toisin eilen, Toisinpa tänäi päänä: Elettihin meillä ennen, Oltihin ojan

“Tule meille tanssimahan!”— “Kenen kanssa tanssimahan?” “Onpa meillä vanha akka, Vanha akka,

Eläisi kesällä kenki, Hein’ajalla heikompiki, Vaan on pakko pakkasella. Suru suurella lumella.

Tuhm’ on laatu Tuuterissa, Kun neiet kosissa käyvät, Akat juohessa ajavat; Tuuteriss’

Mitä putsinen puhuvi, Satavantinen sanovi?— Sitä putsinen puhuvi, Satavantinen sanovi: “Kyllä muistan

Paljo on koskessa kiviä, Äiä on aaltoja meressä, Minull’ on enempi huolta,

Käki kukkui kuusikossa, Käki kukkui, lintu lauloi, Kukkui muien kuultavaksi, Autuallisten iloksi,

Ulkoa runoja kuulin, Puhki tuohten tuomioita, Halki lauan lausehia, Läpi sammalen sanoja,

Oli meitä, kun oliki, Oli ennen aikoinansa, Siskoja sininen silta, Veikkoja veno

Oli meillä, kun oliki, Oli ennen aikoinansa, Siskoilla sininen silta, Veikoilla vene

Puhu tuuli purteheni, Ahava alukseheni, Anna airoille apua, Huoparille huovitusta! Aivan on

Kun kasvoin koissa ennen, Korkian ison koissa, Teutoi tengat tietä myöten, Rahat

Vilu viimenki tulevi, Vilu mulle vienoselle, Vilu vienopäiväiselle, Vihattuna viertessäni, Seinävieret seistessäni,

Siin’ oli virsi kuullaksenne, Toinen ilman ollaksenne; Kumartakaa kuulijani, Otsin maahan oppijani!

Likka tanssivi somasti, Poika polkevi kovasti; Tasaisemp’ on neien tanssi, Kun pojan

Läksi veljekset vesille, Emon lapset lainehille; Kielti vanha Wäinämöinen, Epäsi suvannon sulho,