Repo juosta reyätteli,
Pitkin vuorta voivotteli;
“Riu, rau, repo rukka!
Miss’ olit tämän kesyen?”—
“Jumalalla paimenessa,
Karjalaisna kaikkivallan.”
“Saitko paljo palkastasi
Jumalassa oltuasi?”—
“Kuusi poikoa poloinen,
Sikiöitä seitsemisen.”
“Miss’ on poikasi poloisen,
Kussa tyrmän tyttäresi?”—
“Tuoll’ on poikani poloisen,
Tuolla tyrmän tyttäreni:
Kaikk’ on kettuna Kemissä,
Tukulmissa turkkiloina,
Pispan pitkinä hioina,
Papin paian kauluksina,
Herrojen hetalehina,
Valtamiesten vaattehina.
Taianpa itseki tulla,
Itse onneton osata,
Saaha saksalle rahoiksi,
Kauppamiehelle kaluksi,
Tuomarin turkin hioiksi,
Nimismiehen niskomiksi.
On sitä minullai mieltä,
Mutt’ on surma sukkelampi:
Milloin viskovi vipuhun,
Saattavi satimen alle,
Milloin rauat rapsahtavi,
Pahat sangat paiskahtavi;
Käypi viisaski vipuhun,
Hullu huhtovi sivutse.”